2/26
METSÄ GROUPIN VIESTI
maalahopuiden yli ajamista vältettiin. Pienempiä kuusiyksilöitä oli poistettu metsurityönä ennen koneellista hak- kuuta. Kanahaukan pesän vuoksi hakkuu tehtiin pesimäajan ulkopuolella, eli ennen maaliskuun alkua. ”Pesän ympärille jätettiin 30 metrin suojavyöhyke, jolta poistettiin ainoastaan pari puuta, jotta linnun on helpompi tulla ja lähteä pesälle”, Koivisto kertoo. Kolmen hehtaarin alalta puuta korjat- tiin noin 65 kuutiota. Työ valmistui päi- vässä ja helmikuun lopussa sää oli hak- kuiden näkökulmasta lähes täydellinen: pakkasta oli 20 astetta, ja routa ja lumi- peite suojasivat maata. Luonnonsuojelualueen luonnonhoi- tohakkuusta kertyvä hakkuutulo kuu- luu maanomistajalle, kunhan tulo jää kotitarvehakkuuseen rinnastettavalle tasolle. Makkaran tilalla lopputulos jää käytännössä plus miinus nollaan, sillä hoitosuunnitelman edellyttämä hakkuu- tähteen poisvienti ja hakkuiden erityinen toteutustapa lisäsivät kustannuksia. Se ei Paukkusta haittaa. ”Minulle on tärkeintä, että puun- myyntituloilla saadaan katettua kulut.” Paukkunen asuu Etelä-Suomessa eikä siksi ole vielä ehtinyt käydä katsomassa, miltä maisema näyttää hakkuun jälkeen. Hän on kuitenkin seurannut työn etene- mistä Metsäverkon kautta ja saanut valo- kuvia. ”Palvelu on ollut mutkatonta ja meistä on pidetty hyvää huolta. Mikko on vas- tannut aina, kun olen keksinyt jotain kysyä”, Paukkunen sanoo.
Maiseman ja luonnon monimuotoi- suuden vaaliminen oli syynä siihen, että alueelle perustettiin yksityinen luon- nonsuojelualue vuonna 2002. Vuosien varrella tilalla on tehty raivauksia ja poistettu yksittäisiä puita. Vähän kerras- saan kuuset alkoivat kuitenkin varjostaa aluetta liikaa. Suojelualueella tehtävät luonnonhoi- tohakkuut edellyttävät viranomaisen hyväksymän hakkuusuunnitelman, joten keväällä 2025 Paukkunen otti yhteyttä Keski-Suomen elinvoimakeskukseen (entinen ELY-keskus). ”Kävimme elinvoimakeskuksen luon- nonhoidon asiantuntijan Jukka Mattla- rin kanssa maastossa, ja Jukka laati sen jälkeen hakkuusuunnitelman ja merkitsi poistettavat puut maastoon kuitunau- hoilla”, Paukkunen kertoo. MAKKARAN TILAN mailla on jo pitkään pesinyt kanahaukka. Pesä sijaitsee nii- tyn länsireunassa kookkaan männyn lat- vassa. Mattlar laati ohjeet pesän ottami- seksi huomioon. Kun suunnitelma oli valmis, piti vielä ottaa yhteyttä metsäyhtiöön. Se jännitti Paukkusta. ”Olen asioinut elinvoimakeskuksen kanssa jo aiemmin ja tiesin, että heidän kanssaan yhteistyö sujuu. Mutta uutena metsänomistajana hakkuista sopiminen oli minulle uusi tilanne.” Paukkusen yhteydenottoon vastasi joulukuussa 2025 Metsä Groupin met- säasiantuntija Mikko Koivisto , jolle Paukkunen lähetti alueen hakkuusuun- nitelman. ”Tällaisia kohteita tulee metsäasi- antuntijalle vastaan todella harvoin. Ja vaikka meillä on kokemusta luonnon- hoitohakkuista, koskaan emme ole liian viisaita. Siksi perehdyin kohteeseen kun- nolla”, Koivisto kertoo. Koivisto kävi arvioimassa kohteen ja kertasi hakkuun tavoitteita Mattlarin kanssa. Sen jälkeen hän kävi suunnitel- man läpi hakkuun toteuttaneen urakoit- sijan kanssa. ”Putaan Mottimestareilla on koke- musta luonnonhoitohakkuista, mutta tämä kohde oli monimuotoisuuden kan- nalta napsun verran vielä tavallista tar- kempi”, Koivisto kertoo. Hakkuissa poistettiin lähes kaikki keskikokoiset kuuset, mutta suurim- mat kuuset ja lehtipuut säästettiin. Myös kuolleet lehtipuut, pökkelöt ja muut erikoiset puuyksilöt säästettiin, ja
Kanahaukan pesä sai puunkorjuussa erityisen huomion.
Pihtiputaalle Paukkunen aikoo mennä käymään alkukesästä, kun tilan mailla tehdään istutuksia. Suunnitelmissa on myös linturetki Makkaran niitylle. ”Kanahaukan lisäksi täällä on esimer- kiksi puukiipijöitä ja kuukkeleita.” Luonnonhoitohakkuusta Paukkuselle jäi niin myönteinen kokemus, että hän kannustaa muitakin metsänomistajia ryhtymään niihin. ”Viranomaisyhteistyö voi olla suju- vaa, kun on itse aktiivinen ja kertoo mitä haluaa. Monimuotoisuus paranee ilman, että maanomistajalle aiheutuu kustan- nuksia. Rohkeasti vain tekemään.”
TARKKA TARKISTUS METSÄ GROUPIN METSÄASIANTUNTIJA Mikko Koivisto kertoo, että luontokohteiden tunnistamisessa käytetään apuna paikkatietojärjestel- miä, joihin on koottu tietoa tunnetuista luontokohteista. ”Tarvittaessa tieto tarkistetaan esimerkiksi sähköpostitse ja riittävän monta kertaa, jotta voidaan olla varmoja siitä, että toimitaan oikein.” Pelkkä karttatieto ei aina riitä. ”Jos on pienikään epäilys siitä, että leimikolla on suojeltava luonto- kohde, asia pitää varmistaa maastossa. Erityisen tarkkana pitää olla rehevillä kohteilla.” Maastotarkastus tehdään sulan maan aikaan, koska esimerkiksi lähde voi olla vaikea tunnistaa talvella.
17
Powered by FlippingBook