2/26
METSÄ GROUPIN VIESTI
MONET PITÄVÄT NYKYISIN ongelmana niin sanottua harmaata suojelua, jossa metsänomistajat joutuvat suojelemaan metsäkohteita korvauksetta. Hemmilä on tutustunut tähän omakohtaisestikin, kun kotitilan lähistölle on kaavailtu kan- sallispuistoa. Se muodostettaisiin hajal- laan olevista kohteista, joiden väliin jäisi yksityismaita. Hemmilän mukaan vaa- rana on, että metsäyhtiöt eivät uskalla maineriskin pelossa ostaa puuta alueilta, jotka osuvat kansallispuiston ”muodos- tumisalueen” sisäpuolelle. Hän sanoo pitävänsä kohtuuttomana tällaisia epäsuoria käyttörajoituksia ja katsoo, että näissä tapauksissa puututaan omaisuudensuojaan. Uhkaa hän pitää todellisena ja eikä hyväksy tällaiseen epäsuoraan suojeluun ohjaavaa päätök- sentekoa. ”Tuntuu siltä, että metsää kohtaan on kiinnostusta monilla toimijoilla, niillä- kin, jotka metsää eivät omista. Omaisuu- densuoja on kuitenkin yksi yhteiskun- tamme perusarvoista ja sellaisena se on pidettävä.” Metsänomistus on jo vuosien ajan pirstoutunut, ja yhä useampi omistaja asuu kaupungissa. Osalle metsätulojen merkitys on pieni. Hemmilä katsoo, että elinkeinofokuksen säilyttäminen on tär- keää. Siten sekä että metsätalous että metsäteollisuus ja koko kansantalous voi- vat hyvin. ”Metsäyhtiöillä ja metsänhoitoyhdis- tyksillä on suuri rooli siinä, kun pidetään yhä moninaisempi metsänomistajakunta mukana keskusteluissa. Luontoarvojen rinnalla puuntuottamisen pitää olla met- sien pääasiallinen käyttömuoto myös tulevaisuudessa.” HEMMILÄ SANOO , että tällä hetkellä työ sitoo hänen ajankäyttöään ja ajatuksi- aan. Kun vapaata aikaa joskus löytyy, sen hän viettää usein metsässä tai met- sällä; hän tekee jonkin verran metsätöitä kotitilallaan, ja metsästystä hän on har- rastanut poikavuosistaan lähtien. Mie- luisinta riistaa ovat hirvet ja peurat. ”Työ vie paljon aikaa, mutta aivot ja kroppa tarvitsevat happea. Luonto ja metsä ovat aina olleet minulle tärkeitä.”
”Puurakentamisen lisäämisen täytyy olla tulevan hallitusohjelman yksi keskei- sistä tavoitteista”, hän toteaa. HEMMILÄ PUHUU HARKITEN , ja hän varoo ottamasta jyrkkiä yksityiskoh- taisia kantoja, mikä lienee tuoreelle puheenjohtajalle viisasta. Haastattelu- hetkellä akuutein ongelma on maanvil- jelijöiden elinkeinon kannattavuus, joka uhkaa kriisiytyä entisestään Hormuzin- salmen öljykuljetusten keskeytymisen takia. Metsänomistukseen sodan vaiku- tukset osuvat hitaammin. Hemmilän mielestä yksityisten met- sänomistajien pitäisi myös saada osuu- tensa siitä, että metsä sitoo kasvaessaan hiilidioksidia. Tällä hetkellä valtio ottaa sen omiin hiilitaselaskelmiinsa. Hän sanoo, että fotosynteesi eli yhteyttäminen on luontainen tapa, jolla ilmakehän hiilidioksidi saadaan varastoi- tumaan kasvillisuuteen. EU ja jäsenmaat taas ovat asettaneet yrityksille vaatimuk- sia päästöjen vähentämiseen tai niiden kompensoimiseen toisaalla, mistä seu- raa, että hiilen sidonnalle on syntynyt taloudellista arvoa. ”Silloinhan se fotosynteesi on kaup- patavaraa. Puut ovat metsänomistajien omaisuutta ja ne ovat yksi keskeinen hii- len sidonnan tuotantoväline. Nyt valtio ottaa sen itselleen ilman korvausta.” Toinen samantapainen tuote ovat luontoarvot. Luontoarvokaupassa maan- omistaja sitoutuu maksua vastaan säilyt- tämään jonkin luontokohteen koskemat- tomana. Tässäkin taustalla on sääntely, jonka tavoitteena on pysäyttää luonto- kato EU:ssa. MTK on perustanut kaup- papaikan, jossa luontoarvojen ostajat ja myyjät voivat kohdata. Hemmilän mukaan luontoarvokauppa tarjoaa yhden mahdollisuuden taloudel- liseen ansaintaan perinteisen puuntuo- tannon rinnalla. Samalla se ratkoo yhteis- kunnan odotuksia siitä, että luontoarvot pitää ottaa huomioon metsätaloudessa. Eikö luontoarvokaupan riskinä ole, että metsäteollisuuden puunsaanti vai- keutuu? ”En pitäisi riskiä kovinkaan suurena, enkä olisi huolissani siitä.”
Tero Hemmilä aloitti MTK:n puheenjohtajana vuoden alussa.
M aa- ja metsätaloustuottajien etujärjestön MTK:n tuore puheenjohtaja Tero Hemmilä asuu talossa, joka on seissyt paikallaan Laitilassa jo sata vuotta. Hemmilä on suvun sukunimeä kanta- van tilan seitsemäs isäntä, tosin hän on työkiireiden takia antanut osan pelloista vuokralle ja sanoo, että metsätalouden merkitys tilalla on kasvanut yhä suurem- maksi. Kotitalo on tehty hirsistä. Hemmilä muistuttaa, että siihen on sitoutunut merkittävä määrä hiiltä, joka ei ole vapau- tumassa aivan lähivuosina. ”Jos katto pidetään kunnossa, hiili pysyy seinissä vielä toisetkin sata vuotta, ja miksei pidempäänkin.” Hänen mielestään valtion kannattaisi ajatella tätä laajemminkin. Uhkakuva- nahan on ollut, että Suomi joutuu osta- maan muualta päästöoikeuksia, koska omat nettopäästöt näyttäisivät jäävän liian suuriksi – tosin laskutavasta riip- puu, millaiseen lopputulokseen hiilinie- lulaskennoissa päätyy. Ja laskentamallit elävät aivan liian paljon ottaen huomi- oon kuinka suuresta asiasta on kuitenkin kyse, hän sanoo. Jos puurakentamista lisättäisiin, hiili voisi sitoutua pitkäksi ajaksi talojen rakenteisiin, ja samalla saataisiin työtä ja toimeentuloa Suomeen. Esimerkiksi Ranska ohjaa käyttämään puuta julki- sissa rakennuskohteissa, ja Ruotsissa jo viidennes kerrostaloista tehdään puusta. Samanlaista tahtotilaa Hemmilä kaipaa Suomeenkin.
37
Powered by FlippingBook