stikkaa
muutoksia. Viimeiset koealat inventoidaan kesällä 2023, ja lopulliset tulokset valmistu- vat saman vuoden aikana. Yhteensä hank- keen aikana inventoidaan 3 000 koealaa eri puolilla maata. Inventoinnissa kerättyjä kasvillisuus- aineistoja käytetään myös laadittaessa selvi- tysmalleja, jotka kertovat, miten eri ympä- ristötekijät vaikuttavat lajin runsauteen. ”Esimerkiksi se, että tiedämme mustikan toipuvan hitaasti maavarsien katkomisesta, perustuu sekä kasvillisuusinventoinnissa kerättyyn aineistoon, jossa on myös tieto koealojen puustosta ja edeltäneistä metsän- hoitotoimenpiteistä, että kokeellisiin tutki- muksiin”, Mäkipää kertoo. Suomessa metsä- ja suokasvillisuutta on inventoitu valtakunnan metsien inventoin- tien yhteydessä. Syy-yhteyksiä arvioiville tutkijoille pitkät seuranta-aineistot ovat kullan arvoisia. Päivitettyä tietoa tarvitaan esimerkiksi silloin, kun halutaan kehittää metsänhoidon menetelmiä niin, että ne entistä paremmin huomioivat metsäluon- non monimuotoisuuden. Mustikka on runsaimmillaan varttu- neissa ja vanhoissa, valoisissa metsissä. Se viihtyy parhaiten, kun puuston pohja- pinta-ala on noin 24–30 neliötä hehtaarilla. ”Täysin aukea on mustikalle liian paah- teinen ympäristö ja äärimmäisen tiheä vanha metsä liian pimeä. Metsänomistajat ovat kautta aikain tienneet, että mustikka hyötyy maltillisista harvennuksista, mutta aukkoja kannattaa varoa, jos haluaa vaalia mustikkasatoja”, Mäkipää sanoo.
Täysin aukea on mustikalle liian paahteinen ympäristö, tiheä vanha metsä taas liian pimeä. Paras on vanha ja valoisa metsä.
Jatkuva kasvatus ehkä haitta Jatkuvapeitteinen kasvatus voi mustikan kannalta olla hyvä tapa käsitellä metsää – tai sitten ei. Säännöllisesti toistuvat har- vennukset takaavat sen, että metsässä on riittävästi valoa, mutta riskinä on, että maanpintaa häiritään hakkuissa liikaa. ”Jatkuvapeitteinen kasvatus voi olla todella intensiivistä, kone voi olla metsässä 15 vuoden välein. Tällaisesta metsänkäsitte- lystä meillä ei Suomessa ole vielä kokemusta, emmekä siksi osaa vielä ennustaa tulosta.” Mäkipään mukaan jatkuvan kasvatuk- sen ympärillä tehdään parhaillaan tutki- musta sekä turve- että kivennäismaalla. Nykytiedon valossa mustikkaa suosivan metsänomistajan kannatta käyttää maltil- lisia harvennuksia ja harkita kiertoajan jat- kamista. Runsaus ei riipu lämpötilasta Tutkijat käyttävät metsien inventoin- neissa kertyneitä kattavia aineistoja myös
laatiakseen malleja, joilla ennustetaan metsien kehityksen ja ympäristönmuutok- sen vaikutuksia sekä arvioidaan metsien hiilivaraston muutoksia. Ilmaston lämmetessä metsäkasvilajien levinneisyysalueiden on ennustettu siir- tyvän noin kahdeksan kilometriä vuo- dessa. Mustikka kuitenkin näyttäisi sietä- vän muuttuvia ilmasto-olosuhteita melko hyvin. ”Olemme mallintaneet lämpösumman vaikutusta metsälajeihin, mutta näyttää siltä, että lämpösumma ei suoraan vaikuta mustikan runsauteen. Sen runsauden vaih- telua selittävät muut tekijät, kuten esimer- kiksi metsänkäsittely sekä kasvupaikan kos- teus ja ravinteisuus.” Operaatio Mustikka on osa Hiilestä kiinni -ilmastotoimenpidekokonaisuutta, jota rahoittaa Luonnonvarakeskuksen lisäksi maa- ja metsätalousministeriö, ympäristöministeriö, Suomen itsenäisyyden juhlarahasto ja Hako Ollikaisen säätiö.
Alustavia tuloksia mustikan runsausmuutoksista vuonna 2021–2022 *
Tutkitut koealat
Peittävyys %
Operaatio Mustikka- hankkeen tulokset valmistuvat vuonna 2023
20
15
10
*elokuussa, inventoidulla alueella Etelä-Suomessa. Lähde: Luke
5
0
2021
1953 1985 1995 2022
metsä groupin viesti | 31
Powered by FlippingBook