Haapa sopii parhaiten säästöpuuksi kuusikkoon Haavan jättäminen säästö puuksi mäntymetsään ei ole versoruosteen takia välttämättä paras vaihtoehto. Versoruos teen väli-isäntinä toimivat nuoret haavat ja haavan vesa kot. Yksittäiset vanhat säästö puuhaavat eivät ole niinkään taudin levittäjiä. Jos männikössä on vanha järeä haapasäästöpuu, kannattaa sen kaatamista välttää. Kaata minen voi johtaa voimakkaa seen juurivesomiseen, jolloin versoruosteen väli-isäntiä syn tyy paljon. Haapasäästöpuita kannattaa jättää pääasiassa kuusikoihin tai lehtipuuvaltai siin metsiin.
vaiheeseen. Monet lajit ovat eri koistuneet yli-ikäisiin, raihnai siin puihin, esimerkiksi rungoilla kasvavat epifyytti jäkälät, sammalet ja monet lahopuuhyönteiset iskeytyvät elävien puiden kuolleisiin osiin. ”Kuolleella puulla on tietysti oma lajistonsa eri lahoamis vaiheissa”, Siitonen sanoo. Epifyyttilajiston runsaus kasvaa puiden ikääntyessä, kun niiden kuori paksuuntuu, muut tuu emäksisemmäksi ja siihen muodostuu enemmän tarttuma pintaa. ”Epifyyteillä on ylipää tään ollut enemmän aikaa levitä ja kasvaa vanhan puun kuo rella.” Osa käävistä elää elävissä puissa, joissa ne lahottavat sydänpuuta. Haavalla tällai nen on haavankääpä, joka tekee vanhoista haavoista onttoja. Vanhojen mäntyjen sydänpuuta lahottaa puolestaan männyn kääpä. Suurin osa käävistä tulee kuitenkin vasta kuolleisiin puihin. Kaikilla puulajeilla on omaa, niille erikoistunutta lajistoaan. ”Uhanalaisille lajeille haapa on selvästi tärkeämpi kuin yleisim mät puulajit.” ”Kaikilla puulajeilla on omaa, niille erikoistunutta lajis toaan. Tämän vuoksi monipuo lisen puulajijakauman säilyttä minen on monimuotoisuuden kannalta tärkeää. Esimerkiksi haavalla elää runsaasti uhan alaisia ja harvinaisia lajeja”, Siitonen sanoo. ”Eikä pidä unohtaa jaloja lehtipuita, raitaa, pihlajaa ja tervaleppää, joiden runkomai set yksilöt lisäävät monimuotoi suutta.”
saataisiin kaksinkertaistettua viiteen kuutiometriin hehtaa rilla ja jos vanhassa metsässä valmiina oleva lahopuu pystyt täisiin säästämään korjuussa, pitkällä aikavälillä talousmet sien lahopuumäärä kaksin kertaistuisi. ”Mistään kalliista ja puun tuotantoa vaarantavasta toimen piteestä ei siis todellakaan ole kyse”, Siitonen sanoo.
moni- kkain
säästää”, talousmetsien luon nonhoitoon erikoistunut tutkija Juha Siitonen Luonnonvara keskuksesta sanoo. Säästöpuulla on väliä Lähtökohtaisesti kaikki puut ovat säästöpuina arvokkaita, sillä eri puulajeilla on oma, niillä elävä lajistonsa, johon kuuluu myös uhanalaisia lajeja. Tavallisimmat puulajimme koivu, kuusi ja mänty muo dostavat 97 prosenttia metsän puustosta ja muut puulajit loput kolme prosenttia, haapa suu rimman osan. Näiden vähä lukuisten puulajien vanhoista ja kuolleista yksilöistä on pulaa talousmetsissä kaikkein eniten. Monimuotoisuuden lisäämisen kannalta näiden puulajien sääs täminen on järkevää. ”Vähälukuiset puut ovat myös taloudellisesti vähäarvoi sempia, usein niistä saa korkein taan polttopuun hinnan. Näiden puulajien valinta säästöpuiksi on siis myös taloudellisesti jär kevää”, Siitonen korostaa. Järeä lahopuu on tärkeää monimuotoisuudelle Monimuotoisuuden lisäämi sen kannalta on järkevintä jät tää säästöpuiksi yli 20-sentti siä puita, sillä sitä pienempien puiden jättäminen odottamaan järeytymistä ei ole monimuo toisuuden kannalta yhtä vai kuttavaa. Puun ikä on järeyden ohella myös tärkeä tekijä, mutta sitä on usein vaikeampi todeta. Yleensä ikä ja järeys korreloivat keskenään, isot puut ovat usein myös vanhimpia. Toisaalta haavalla kuoren kaarnoittuminen, ja männyllä myös kilpikaarnaisuus ja lat vuksen lakkapäisyys ovat hyviä merkkejä puun iästä, vaikka puut olisivat pienempiäkin, esimerkiksi karuilla kasvupai koilla. Usein tietty laji on erikois- tunut puun tiettyyn kehitys-
Terveiset metsänomistajille
Luonnonvarakeskuksessa on käynnissä METSO-ohjelman seurantaan liittyvä hanke, jossa kartoitetaan eri-ikäisiä uudis tushakkuukohteita, joihin on jätetty vaihteleva määrä säästö puita. Osa säästöpuista on yhä elossa, mutta osa on kuollut ja muodostanut lahopuuta. Tutkimuksen alustavissa havainnoissa sekä kuolleesta, pidemmälle lahonneesta puusta että elävistä säästöpuista on löy tynyt uhanalaisia lajeja, muun muassa haavan rungolla elä vää raidan keuhkojäkälää sekä uhanalaisia kääpiä. Monimuo toisuuden hyväksi tehdyt teot ja ponnistukset eivät siis ole menneet hukkaan. ”Haluaisinkin rohkaista metsänomistajia jättämään säästöpuita ja säästämään ole massa oleva kuollut puu. Niitä ei jätetä metsään näön vuoksi, vaan niillä on ihan oikeasti mer kitystä”, Siitonen kannustaa. Talousmetsät muodostavat suurimman osa suomalaisesta metsäpinta-alasta jatkossakin, ja se mitä näissä metsissä tehdään, on monen lajin kannalta elintär keää.
Paljonko lahopuuta talousmetsissä on riittävästi?
Lahopuun määrää on talous metsissä varaa kasvattaa ilman, että metsien terveys ja elin voima vaarantuu. Lahopuun määrän kasvaessa on toden näköisempää, että metsässä on monenlaisia, eri lahoamis vaiheessa olevia puita. Kaikki säästöpuut eivät myöskään kuole kerralla, vaan pikkuhiljaa muodostaen useammille lajeille sopivia elinympäristöjä. ”Realistinen tavoite talous metsissä voisi olla lahopuu määrän kaksinkertaistaminen nykyisestä 4,3 hehtaarikohtai sesta kuutiometristä”, Siitonen sanoo. Talousmetsän luonnonhoi don seurantojen perusteella tiedetään, että säästöpuita jäte tään hehtaarille noin 2,5 kuutio metriä. Jos säästöpuiden määrä
”SEURAAMME SÄÄSTÖPUIDEN MÄÄRÄÄ JA LAATUA”
KUN HAKKUUKONEENKULJETTAJA tekee työmaansa lopetusilmoi tuksen, hän ilmoittaa samalla, millaisia säästöpuita ja kuinka monta hän on niitä työmaalle jättänyt. Hän ilmoittaa myös tekemiensä tekopökkelöiden määrän”, operaatiopäällikkö Tobias Käld kertoo. Osana säännöllistä ympäristötarkastusta korjuun operaatio esimies tarkastaa otantaan perustuvat työmaat ja kirjaa niiltä ylös muun muassa säästöpuiden määrän. ”Säästöpuuryhmän sijainti voidaan tallentaa karttamerkiksi joko hakkuun yhteydessä tai puukaupan suunnittelun yhteydessä, jolloin se toimii ohjeena hakkuukoneenkuljettajalle.”
metsä groupin viesti | 31
Powered by FlippingBook