Metsät säilyneet yhtenäisinä Miehet tutkivat sohvapöydän ääressä Metsäverkosta tulostettuja karttoja. He kiittelevät metsien yhtenäisyyttä. Liian usein metsätilat ovat pieninä sirpaleina, jotka hankaloittavat käyt töä. Juuson silmiin pistää metsä- ja penkkateiden lonkerot. Hänen mukaansa tiet ovat metsätaloutta aja tellen hyvin suunniteltuja. ”Ne ovat kuin verisuonisto”, Juuso sanoo. Metsäasiantuntija Marko Nikula kehuu tilan kehitysluokkajakaumaa, joka takaa tasaiset metsätulot tulevai suudessa. Pikkuahojen sukupolvenvaihdok sessa isä luovutti metsät noin viisi kymppisille pojilleen. Juuson mukaan saajapuolen ikäjakauma on keskikastia. Silti hyvin usein sukupolvenvaihdos venyy vanhalle iälle. ”On melko ta vallinen tarina, että eläkeläiset ottavat eläkeläisiltä vastaan metsiä.” Syitä on monia. Usein tunneside metsiin on vahva. Metsien ajatellaan olevan vanhuuden turva ja Juuson mukaan on tavallista, että niiden arvo nähdään usein paljon suurempana kuin ne taloudellisesta näkökulmasta ovat. ”Metsänomistaja on voinut käys kennellä metsässä jo pikkupoikana ja näkee niissä monesti arvoja, joita muut eivät näe.” Juusolle on kerrottu karum piakin tarinoita syyksi pitää metsä omaisuutta itsellään. Eräs mummo pelkäsi, että jos antaa metsät lapsille, he lakkaavat käymästä. Juuson mukaan usein lopullinen kimmoke järjestää sukupolvenvaihdos syntyy läheisen kuolemasta tai oman terveyden järkkymisestä. Silloin ihmi set ikään kuin havahtuvat, että he eivät olekaan kuolemattomia. Dramatiikkaa ei tarvittu Pikkuahojen tapauksessa metsiä ei pantattu eikä asian edistämiseen tar vittu dramatiikkaa. Nuoret päästet tiin puikkoihin, koska se oli kaikkein järkevintä. Päätöstä helpotti sekin, että isä tietää paikkakunnalla asuvan Sampon olevan hyvä ja aktiivinen jatkaja tilalle. Poika on aina ollut kiinnostunut metsistä ja on ”aivan erikoinen mettämies”, kuten isä asian ilmaisee. Siitä huolimatta Paavo Pikkuaho on saanut totutella kevään ajan siihen, ettei hänellä ole enää metsää. ”Olen maaton mies nyt”, hän virnistää eikä vaikuta olevan pahoillaan. Hän tietää, että maat ja mannut ovat lainassa vain.
Viisi vuosikymme Metsuri Pentti Havanka pääsi vuoden 2018 keväänä viljelemään toistamiseen alueen, jonne hän istutti kuusentaimet vuonna 1962.
TEKSTI JA KUVAT SAMI KARPPINEN
P entti Havanka tuntee har vinaisen tarkasti Ruovedellä Visuveden kylällä sijaitsevan metsäkuvion historian. ”Olin istuttamassa kuusia tälle Serlachius-yhtiölle kuuluneelle maalle 16-vuotiaana nuorukaisena. Alue oli silloin pääosin peltoa. Tuolla säästöpuu ryhmän ympäröimällä kumpareella oli talo, ja näillä paikkeilla saunarakennus”, 73 vuoden ikään ehtinyt Havanka muis telee. Istutetut kuuset varttuivat ravin teikkaalla rinnemaalla niin nopeasti järeiksi tukkipuiksi, että nykyisin
Finsilva Oyj:n omistukseen kuuluvan kuvion uudistushakkuu tehtiin talvella 2017. ”Kuviolla oli erittäin hyvä tukki metsä. Puuston keskiläpimitta oli noin 27 senttimetriä ja pituus reilusti yli kaksikymmentä metriä. Hakkuussa kertyi tukkipuuta yli 300 kuutiometriä hehtaarilta”, kertoo Metsä Groupin operaatioesimies Petri Mäkeläinen . Isot avojuuritaimet kuokalla Viime vuoden toukokuussa Havanka osallistui alueen viljelyurakkaan istut tamalla osan neljän hehtaarin kuviosta
34 | metsä groupin viesti
Powered by FlippingBook