Metsäpuiden geenivarojen suojelu
Käytössä on kaksi päämenetelmää, geenireservimetsät ja geenivarakokoelmat.
KUVAT ERKKI OKSANEN JA LEENA YRJÄNÄ
GEENIRESERVIMETSÄT
Laajalle levinneiden, yleisten puulajien suojelua toteutetaan niiden alkuperäisellä kasvupaikalla perustamalla geenireservi metsä. Suomessa näin suojellaan männyn, kuusen ja koivun geenivaroja. Geenireservimetsä on yleensä vähintään 100 hehtaarin kokoinen, ja sen alueella harjoitetaan metsätaloutta. Puusto uudistetaan aina luontaisesti kyseisen metsän sieme nillä tai niistä kasvatetuilla taimilla. Suomessa on yhteensä 44 eri kasvuvyöhykkeille sijoittuvaa geenireservimetsää.
GEENIVARAKOKOELMAT
Harvinaisten lajien geenivarojen suojelu toteutetaan alkupe räisen kasvupaikan ulkopuolella pääosin istuttamalla luon taisista esiintymistä kerättyjä, eri puuyksilöiden vartteita tai siementaimia geenivarakokoelmaksi kutsutulle istutusalu eelle. Näin saadaan laajempi perimä kyseisestä puulajista kasvamaan, risteytymään ja tuottamaan siementä samassa paikassa. Suomessa on perustettu yhteensä 16 kokoelmaa jaloille lehtipuille, katajalle, pihlajalle ja tuomelle.
Lähde: Luke
Jalojen lehtipuiden siementä viljelykäyttöön
Luonnonvarakeskus tarjoaa nyt jalojen lehtipuiden kokoelmasiemenentä viljelyyn. Geenivarakokoelmista saatava siemen on geneettisesti moni muotoisempaa kuin yksittäisistä luonnonesiintymistä kerätty siemen.
KUVA SOILI JUSSILA
”JALOJEN lehtipuiden luonnon metsiköt ovat usein hyvin pieniä ja niiden siementuotto on heik koa, jolloin syntyvä siemen on vain muutaman puun tuottamaa ja siten sen geneettisessä monimuo toisuudessa on toivomisen varaa. Siksi kokoelmiin on koottu usei den esiintymien puita”, Luonnon varakeskuksen metsänjalostuksen asiantuntija Leena Yrjänä kertoo. ”Aivan kuten männyn ja kuu sen siemenviljelyksillä, kasvate taan geenivarakokoelmissa eri puo lilta Suomea kotoisin olevia puita samalla paikalla, jotta siemenistä saatavat jälkeläiset olisivat peri mältään parempia kuin luontaisista metsiköistä saatavat jälkeläiset.” Yrjänä mainitsee, että män nyn ja kuusen siemenviljelyksiin on tosin valittu parhaita pluspuita, ja ne tuottavat jalostettua, parem pikasvuista siementä. Kokoelmiin sen sijaan aineisto on tuotu ilman
”Olimme yhteydessä muuta maan taimitarhaan, mutta aina kaan vielä ne eivät osoittaneet kovin suurta kiinnostusta. Jalot lehtipuut ovat tarhoille uusia puulajeja, joten niihin liittyy pal jon opeteltavaa siemenen käsit telystä ja varastoinnista lähtien. Lisäksi on epäselvää, millainen kysyntä taimille olisi”, Yrjänä ker too. Yrjänän mielestä kokoelmasie menestä tuotetut taimet sopisivat erityisen hyvin esimerkiksi luon nonhoitoprojekteihin. ”Luonnon hoitotyössä ja metsiköiden uudis tamisessa tällaisilla harvinaisilla puulajeilla olisi tosi tärkeää, että muistettaisiin geneettinen pohja eikä istutettaisi samalle kasvu paikalle äärimmillään yhtä kloo nia. Metsänomistajan kannattaa myös muistaa, että jalojen lehti puiden viljelyä rajoittavat suuret hirvi-, peura- ja kauriskannat.”
tietoista valintaa, joten siementä ei voi kutsua jalostetuksi.
Taimitarhat vielä empivät ”Jo jalojen lehtipuiden geenivara kokoelmia perustettaessa ajatel tiin, että niistä voitaisiin kerätä siementä metsänviljelykäyttöön. Kokoelmat on tänä vuonna rekis teröity metsänviljelyaineisto rekisteriin, ja taimitarhoille on ensimmäistä kertaa tarjottu mah dollisuutta kerätä niistä siementä.”
metsä groupin viesti | 37
Powered by FlippingBook