METSÄT
Yhä paremmat edellytykset lajien turvaamiseksi Tapion koordinoimassa hankkeessa uhanalaisten lajien esiintymätiedot on tuotu metsänomistajien ja metsäorganisaatioiden käyttöön.
”Meillä on hyvät edellytykset toteuttaa lajiensuojelua metsä- talouden rinnalla.”
TEKSTI ARMI PURHONEN KUVAT LAURI SAARISTO , SEPPO SAMULI JA METSÄ GROUP
L uontokato tarkoittaa sitä, että luonnon monimuotoisuus köyhtyy. Se konkretisoituu esimerkiksi lajien kautta, jos niiden tarvitsemat elinympäristöt häviävät eikä uusia, kelvollisia elinympäristöjä tule tilalle. Tällöin lajin kanta taantuu, ja se voidaan luokitella uhanalaiseksi, koska kehityksen jatkuessa laji on vaarassa kadota tarkastelualueelta koko naan”, Tapion johtava asiantuntija Lauri Saaristo kertoo. Metsätaloudessa on kehitetty lukuisia käytäntöjä lajis ton huomioon ottamiseksi. ”Meillä on hyvät edellytykset toteuttaa lajiensuojelua metsätalouden rinnalla siten, että oikeasti onnistutaan turvaamaan tärkeät lajiesiintymät. Toki pitää osata valita oikea keino kullekin kohteelle, mutta siihen on tarjolla ohjeistusta.” Saariston mukaan merkittävin asia on ollut lajiesiinty mien paikkatiedon saaminen metsätalouden organisaa tioiden ja metsänomistajien näkyville. ”Se on välttämä töntä, jos lajiesiintymät halutaan ottaa huomioon.” Lajiesiintymät ajoissa tietoon Tapio kehitti maa- ja metsätalousministeriön tilaaman uhanalaistoimintamallin yhteistyössä Suomen metsä keskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen kanssa. ”Malli otettiin käyttöön noin kymmenen vuotta sitten, ja nyt se on uudistettu”, Saaristo kertoo. Toimintamalli ohjaa lajiesiintymätiedon selvittämi seen mahdollisimman aikaisin. Kun suunnitellaan hak kuita tai metsänhoitotöitä, on metsäammattilaisen velvol lisuus tarkistaa paikkatietojärjestelmästä, onko alueella tai naapurikuviolla uhanalaisen lajin esiintymiä. Jos kohteella on lajiesiintymä, seuraava askel on tar kistaa lajin tilanne. Sen perusteella määräytyvät jatko toimenpiteet. Jos kyseessä on lakisääteisesti suojeltu laji, on metsäammattilainen yhteydessä ELY -keskukseen ja kysyy sieltä ohjeistusta. ”On kaikille osapuolille helpointa, kun asiaan kiinni tetään huomiota ennen metsänkäyttöilmoituksen jättä mistä”, Saaristo korostaa. ”Metsäkeskuksen järjestelmä joka tapauksessa havait see, kun ilmoitus osuu uhanalaisen lajin esiintymään. Siitä lähtee tieto metsänomistajalle ja hakkuuoikeuden haltijalle sekä uhanalaisten ja lakisääteisesti suojeltujen tapauksessa myös ympäristöviranomaisille.”
Metsänomistajan tavoitteet ensisijaisia Metsänomistajan ei varsinaisesti tarvitse tuntea toimintamallia. Olennaista on, että häntä palveleva metsäammattilainen tuntee sen ja osaa neuvoa metsän omistajaa. ”Laki velvoittaa metsänomistajaa vain lain nojalla suo jeltujen lajiesiintymien huomioon ottamiseen. Useimmi ten uhanalaisille tai silmälläpidettäville lajeille ei ole laki vaatimuksia, jolloin ratkaisu perustuu vapaaehtoisuuteen metsänomistajan tavoitteiden mukaisesti. Ammattilaisen tehtävä on neuvoa metsänomistajaa ja tarjota hänelle rat kaisuja, miten lajiesiintymän voisi turvata, mutta metsän omistaja päättää, mikä on hänelle sopivin tapa. Käytössä ovat myös METSO -ohjelman vapaaehtoisen suojelun kei not ja rahoitus. ” Metsäorganisaatioilla sen sijaan on velvollisuus tur vata lakisääteisten ja uhanalaisten lajien esiintymiä. PEFC -sertifiointi edellyttääkin toimijoilta uhanalais toimintamallin käyttöä. ”Se on merkittävä asia, sillä ilman tätä vaatimusta mallin käyttö olisi täysin vapaa ehtoista”, Saaristo sanoo. Arvokkaat elinympäristöt ovat tärkeitä ”Esiintymätietoa lajeista on rajallisesti, ja niitä on vai kea tunnistaa, mutta luontokohteet ovat suhteellisen helppoja havaita ja ottaa hakkuissa huomioon”, Saaristo toteaa. ”Arvokkaiden elinympäristöjen turvaaminen on merkittävä toimenpide lajiesiintymien kannalta, joten metsänomistajan on hyvä olla tietoinen, löytyykö arvok kaita elinympäristöjä omalta metsätilalta. Ne voivat olla esimerkiksi puronvarsia, kallioita tai lehtolaikkuja.” Arvokkaat lajiesiintymät osuvat usein erityisille luon tokohteille, joten ne kannattaa ottaa omalla metsätilalla luonnonhoidon punaiseksi langaksi, olivat ne sitten lakisääteisesti suojeltuja tai ei. Kohteiden rajaaminen metsätalouskäytön ulkopuolelle tai oikeanlaiset luonnon hoidon toimenpiteet edistävät lajiston suojelua. ”Erityisesti lehdot ovat lajistollisesti merkittäviä luontokohteita, koska lähes puolet metsien uhanalai sista lajeista esiintyy lehdoissa. Siksi esimerkiksi Metsä Groupin lehtojen hoidon toimintaohjelma on erinomai nen juttu”, Saaristo mainitsee.
”Lajiesiintymien huomioon ottamista helpottaa se, että ne ovat tiedossa mahdollisim- man varhaisessa vaiheessa”, Tapion johtava asiantuntija Lauri Saaristo sanoo.
36 | metsä groupin viesti
metsä groupin viesti | 37
Powered by FlippingBook