lähtien jatkuva kasvatus on rinnastettu määrämittaharsintaan, vaikka siinä oli pi- kemminkin kyse metsävarojen louhinnasta kuin metsänhoidosta sen lyhytkatseisuuden ja suunnittelemattomuuden vuoksi. Monimuotoisuus säilyy kun sitä vaalitaan Tutkimusta jatkuvan kasvatuksen vaiku- tuksesta monimuotoisuudelle on meneil- lään, mutta hakkuumenetelmiä vertaile- via tuloksia ei toistaiseksi juurikaan ole saatavilla. Yksi mielenkiintoinen kysy- mys on, kuinka hyvin monimuotoisuu- delle tärkeä puulajivaihtelu onnistutaan säilyttämään jatkuvan kasvatuksen met- sissä, joissa esimerkiksi koivu on valo- puulajina altavastaajana kuuseen nähden. Mitä tulee metsien uhanalaisiin lajeihin, avainkysymykset säilyvät samoina hakkuu- tavasta riippumatta. Uhanalaislajistomme on valtaosin paikkasidonnaista, keskittyen etenkin lehtoihin ja paahderinteisiin. Mer- kittävä tekijä uhanalaislajistolle on myös oikean ikäisen kuolleen puun esiintyminen eli lahopuujatkumo. On huomattava, että esimerkiksi laho puuta hyödyntävä lajisto ei välttämättä hyödy enempää eri-ikäisrakenteisesta met- sästä, jos lahopuuta ei aktiivisesti tuoteta tai säilytetä puunkorjuun yhteydessä kuten jaksollisessa metsänkasvatuksessa. Näin ollen säästöpuiden ja tekopökkelöiden jättäminen on aivan yhtä tärkeää myös jatkuvan kasvatuksen metsiköissä. Etuna lahopuulajistolle ja niiden elinympäristöjen monipuolistamiselle voi toki olla se, että lahopuuta muodostuu todennäköisemmin varjoisampiin olosuhteisiin kuin uudistus- hakkuulla. Puun laatua tutkitaan Yksi jatkuvan kasvatuksen puolesta usein käytetty argumentti liittyy oletukseen, että jatkuvan kasvatuksen menetelmin kasvatettu puu olisi tiheämpää ja
parempilaatuista. Tätäkin tutkimusta on tehty Suomen olosuhteissa vasta lyhyen aikaa, joten kattavia tutkimustuloksia ei ole saatavilla, etenkään kun puhutaan koko Suomen mittakaavassa. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että män- nyn yläharvennus voisi vaikuttaa myön- teisesti puun laatuun, mutta kuusen osalta puuaineksen laatu vaihtelee. Kuusen osalta erityisen ongelmalliselta näyttää puu aineksen tiheyden vaihtelu vuosilustojen paksuuden vaihdellessa yksittäisen puun sisällä ja siitä aiheutuvat muotovirheet puun kuivuessa. Jatkuvalle kasvatukselle on tilausta Eri-ikäismetsätalous näkyy jo metsän- käyttötilastoissa. Vuoden 2018 alkuvuo- den hakkuista lähes 4 prosenttia oli tehty jatkuvan kasvatuksen hakkuina, joista kaksi kolmasosaa kohdentui Kainuun, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon lumi- tuhoista kärsineisiin metsiin. Myös suometsät voivat osoittautua sopiviksi jatkuvan kasvatuksen käyttökoh- teeksi. Luonnonvarakeskuksessa tutkitaan, voisiko eri-ikäismetsätaloudessa välttyä kunnostusojitukselta, jos riittävä kuivatus- taso saadaan pidettyä hakkuussa jätetyn ja sen jälkeen syntyvän puuston avulla. Tästä voi olla merkittävää hyötyä myös vesien- suojelun näkökulmasta. On tärkeää pyrkiä pitämään vedenpinnan korkeus oikealla tasolla ja mahdollisimman tasaisena, sillä liian korkea taso aiheuttaa ravinnepäästöjä ja lisää ilmastolle haitallisen metaanin va- pautumista. Metsänhoidon vuonna 2019 jul- kaistavissa, parhaillaan uudistettavissa suosituksissa pyritään kuvaamaan, millä kohteilla ja miten toteutettuna jatkuvaa kasvatusta kannattaa käyttää. Suositusten laatimiseksi tarvitaan lisäselvityksiä muun muassa peitteisen kasvatustavan kannatta- vuuden ja puuston luontaisen uudistumi- sen osalta.
INFO
”Taimettuuko eri-ikäismetsä toivotulla tavalla? SIIRTYMINEN eri-ikäismetsätalouteen voi kuulostaa houkuttelevalta vaihto- ehdolta, etenkin jos ajatellaan metsän uudistamiskustannusten jäävän pois. Menetelmä ei kuitenkaan sovellu joka paikkaan, ainakaan ilman pitkäjän- teistä puuston ikärakenteen erilais- tamista. Kun metsää on kasvatettu tasaikäisenä, ei sieltä aina löydy val- miiksi alikasvosta, josta voisi lähteä kasvattamaan uutta puusukupolvea poistamalla suuria puita ja tehden tilaa nuoremmille. Jatkuvan kasvatuksen hakkuissa on pidettävä huolta alikasvoksen säi- lymisestä ja taimettumisen onnistumi- sesta hakkuun suunnittelusta lähtien. Haasteita lisää se, että ainoa varjos- tusta kestävä talouspuulajimme on kuusi, toisin kuin menetelmän juu- rilla Keski-Euroopassa, missä kuu- sen lisäksi varjostusta sietävät muun muassa pyökki ja pihta. Oma ongel- mansa on juurikääpä, joka kasvupai- kalla esiintyessään saastuttaa myös elinvoimaisen näköisenä kasvavat ali- kasvoskuuset – kuten avohakkuun jäl- keen istutetut taimetkin. Luonnonvarakeskuksen tutki- musten mukaan eri-ikäiskuusikoissa taimia syntyy riittävästi, mutta suu- rin osa niistä kuolee pian ja taimettu- minen on epätasaista. Onnistumisen mahdollisuuksia kuusen luontaisessa uudistamisessa on, mutta varmuutta ei. Metsänkäsittelijän taito suojella ali- kasvoksia ja luoda taimettumiselle hyvät olosuhteet on ratkaisevan tär- keää.”
INFO
Alikasvostaimien elpyminen on hidasta
Pituus, cm
SAULI VALKONEN ERIKOISTUTKIJA LUONNONVARA- KESKUS
KUUSEN alikasvosten keskimääräinen pituus- kehitys 10 senttimetrin pituudesta eteenpäin. Luken ERIKA-kokeet, Eerikäinen ym. (2014).
600
500
400
300
200
100
Aika, vuotta
0
0
20
40
60
80
metsä groupin viesti | 31
Powered by FlippingBook