Nuoressa metsässä eniten vaihtoehtoja
voi yllättää. Metsän on oltava riittävän harva, jotta sinne tulee tarpeeksi valoa ja tilaa, jotta sinne syntyy uusia taimia, ja olemassaolevat taimet alkavat kasvaa. ”Alikasvosta kannattaa katsella kriittisin silmin”, Oijala muistuttaa. ”Nyrkkisääntö on, että jos kuusen latvassa on kymmen- senttiset kasvut, se toipuu nopeasti kasvuun saadessaan lisää tilaa. Mitä enemmän kohteella on jo valmiiksi kasvatuskelpoista taimiainesta, sitä varmemmin jatkuva kas- vatus onnistuu.” Yläharvennus on vanha, mutta vähän käytetty menetelmä. Siinä poistetaan noin sata suurinta puuta hehtaarilta huonolaa- tuisten lisäksi. Yläharvennus mielletään usein jatkuvaksi kasvatukseksi, mutta se on pikemminkin normaalin jaksollisen kasvatuksen harvennusmenetelmä, jossa siihen sopivilla kohteilla jatketaan metsi- kön kiertoaikaa ja parannetaan kannatta- vuutta ennen uudistushakkuuta. Pienaukot taimettuvat yleensä melko hyvin, mutta heinittyvillä kohteilla on vaarana taimien tukahtuminen heinik- koon. ”Usein varsinkin pienaukon kes- kelle nousee tiheä lehtipuupusikko, joten jos tarkoituksena on kasvattaa havupuita, raivaussahatöiltä ei voi välttyä pienaukko- hakkuin käsitellyissä metsissäkään”, Oijala muistuttaa.
vaihtamalla. Oleellinen kysymys metsän tuoton ja tulevaisuuden kannalta on se, miten varmasti metsä saadaan uudistumaan.” Jatkuvan kasvatuksen haaste on se, ettei Suomen oloista ole pitkän ajan kokemusta siitä, kuinka metsä uudistuu luontaisesti pienaukkoihin ja poimintahakkuiden jäl- keen. Jatkuvassa kasvatuksessa ei pystytä hyödyntämään metsäpuiden jalostuksen tuomaa hyötyä. Avohakkuiden jälkeen uuden metsän synty varmistetaan muok- kaamalla maa ja kylvämällä siemenet tai istuttamalla taimet. ”Tekee mitä tahansa, niin Suomen olosuhteissa hakatun metsän tilalle kasvaa aina jossain vaiheessa jonkinlainen metsä. Metsänomistajan tekemillä metsänhoidon valinnoilla vaikutetaan siihen, missä ajassa ja millainen metsä syntyy. Riskinä on, ettei metsän kehitys vastaa odotuksia tai että tulevaisuuden tuloja tulee vähemmän, kuin mitä on odotettu.” Monimuotoisuudesta huolehdittava Käsitellään metsää sitten jatkuvan kasva- tuksen tai perinteisen jaksollisen kasva- tuksen menetelmillä, on tärkeää huoleh- tia siitä, että metsikön monimuotoisuus säilyy. Nykyinen metsänkäsittely tähtää sekametsiin, jos se on kasvupaikalla mahdollista. Uhanalaisten lajien elinolo- suhteista on pidettävä huolta. Hakkuutavasta riippumatta hakkuissa säästetään arvokkaat elinympäristöt, laho puut ja metsäsertifioinnin edellyttämät säästöpuut sekä suojavyöhykkeet vesistöjen varsille. Tekopökkelöitä kannattaa tehdä myös jatkuvan kasvatuksen hakkuissa, niistä hyötyvät niin kolopesijät kuin myö- hemmin lahottajat. Hakkuussa varottava jäävää puustoa ”Jatkuva kasvatus vertautuu korjuu- kustannuksissa ja korjuukelpoisuudessa lähinnä myöhempiin harvennuksiin poi- mintahakkuiden osalta”, Oijala sanoo. ”Molemmissa menetelmissä pitää varoa jäävää puustoa ja maastovaurioiden syn- tyä. Lisäksi hehtaarilta saadaan vähem- män puuta kuin avohakkuussa.” Harvennuksissa ja jatkuvan kasva- tuksen hakkuissa korjuun toteutusolo- suhteilla on samat rajoitteet. Pehmeille ja märille maapohjille varsinkaan kuu- sikoissa ei voi kesällä mennä. Jäätynyttä maata vaativia kohteita on Suomen oloissa yleensä aina enemmän tarjolla kuin kohteita, joilta voi puuta korjata myös kesällä. Kuivissa mäntyvaltaisissa kohteissa niin poiminta- kuin pienauk- kohakkuut onnistuvat kesällä siinä missä harvennuksetkin.
”Myös tasaikäisestä metsästä voidaan siirtyä jatkuvaan kasvatukseen, mutta se kestää kauemmin, kuin valmiiksi eri-ikäisrakenteisessa metsässä”, Oijala sanoo. Helpointa jatkuvaan kasvatuk- seen on siirtyä taimikoissa tai nuorissa kasvatusmetsissä, joissa on myös jäljellä säästöpuina vanhempia edellisen puu sukupolven puita. Silloin jo nuoren metsän käsittelyissä voidaan tähdätä eri- ikäisrakenteiseen metsikköön. Tavallisesti alaharvennuksessa metsästä poistetaan pienet, kasvusta jälkeen jääneet puut ja isoja vain sen verran, että puille saadaan oikea kasvutila. Jatkuvaan kasva- tukseen tähtäävässä harvennuksessa met- sään pyritään jättämään selvästi erikokoisia puita. Jos metsää on kasvatettu tasaikäisraken- teisena ja täystiheänä uudistushakkuuko- koon, siirtymä jatkuvaan kasvatuksen on hitaampaa, koska metsässä ei ole valmiiksi taimiainesta, josta uuden metsän saisi kas- vatettua. Haasteena uuden metsän synty ”Eri hakkuumenetelmien taloudellisesta kannattavuudesta voidaan tehdä hyvin erilaisia laskelmia jo pelkästään korkokantaa
Jos metsän kasvu on pienaukkohakkuun jälkeen edennyt toivo- tulla tavalla, 10–15 vuoden kuluttua aukoissa kasvaa taimikko. Tuolloin on oikea hetki tehdä pienaukkohakkuu uudestaan samalle metsikkökuviolle, mutta aukot eri kohtiin. Pienaukkohakkuihin käsiteltävälle kuviolle suositellaan esimerkiksi kolmen hakkuun kiertoa, jolloin koko kuvio tulee hoidetuksi noin 30 vuoden aikana.
Jos metsä on poimintahakkuun jälkeen kasvanut toivotulla tavalla, 10–15 vuoden kuluttua puusto on tilavuudeltaan suunnilleen sama kuin lähtö- tilanteessa, vain eri puut ovat varttuneet suuremmiksi. Kuusten osuus puustosta on lisääntynyt. Nyt tarvitaan jälleen uusi poimintahakkuu, jotta uusia taimia pääsee syntymään ja alikasvokselle tulee tilaa kasvaa.
metsä groupin viesti | 33
Powered by FlippingBook