HENKILÖ
Teksti Sirkku Vanhatalo Kuva Seppo Samuli
Petri Lauttia sai ensikosketuksensa metsään teini-iässä aloittaessaan trial-moottoripyöräharrastuksen. Sittemmin hänestä tuli maanviljelijä ja metsänomistaja – ja viime keväänä Metsäliitto Osuuskunnan hallintoneuvoston jäsen. ”Rähjäpyöräharrastustaan” hän jatkaa edelleen. R engon, nyttemmin Hämeenlinnan Laut- tiankulmalla sijaitsee Petri Lauttian Huhta- mäki-niminen maa- ja metsätila. Se erotettiin kylätien toisella puolen sijaitsevasta kantatilasta 1920-luvulla. Tilalla viljellään sokerijuurikasta
Tuolloin aloitin sijoittamaan puukaup- patuloja Metsäliitto Osuuskunnan A-lisäosuuksiin. Kun metsän arvo ei enää hakkuukypsissä metsissä kasva, se kannattaa uudistaa ja sijoittaa vakaata tuottoa antaviin A-lisäosuuksiin.” Lauttia seuraa tyytyväisenä, miten uu- distusalat kasvavat nyt vähintään toista- kymmenmetristä puuta. ”Mielelläni esit- telisin hyvässä kasvussa olevia leimikoita niille, jotka arvostelevat voimaperäistä metsänkasvatusta.” Lauttia tekee hankintahakkuuta omalla korjuukalustollaan joka talvi parin kolmen kuukauden ajan. Iso osa harvennuspuusta päätyy hakkeeksi ja myyntiin. Lopuilla lämmitetään tilan rakennuksia. Taimikonhoitotöitä Lauttia pyrkii tekemään niin paljon kuin ehtii. ”Rähjäpyöräharrastus” jatkuu Se miehen toinen metsäsuhde. Petri Laut- tia pääsi vauhdin hurmaan 15-vuotiaana poikasena, kun hän ryhtyi ajelemaan per- heen lähimetsissä trial-moottoripyörällä. ”Siitä oikeastaan metsäsuhteeni alkoi. Muutamaan otteeseen olen tutustunut maaperään hyvinkin läheltä ja tarkasti”, mies nauraa. ”Kahdeksankymmentäluvulla levoton mieleni sai aikaan motocrosspyörän han- kinnan, ja kilpailinkin joinain vuosina jopa parikymmentä kertaa. Maanviljely kuitenkin esti vähänkään ammattimai- semman kisaamisen. Kun saimme per- heeseen kaksi lasta 2000-luvun alussa, kilpaa-ajo jäi vähemmälle.” ”Rähjäpyörät” – kuten Lauttia itse sanoo – ja miehen kilpailuhenkisyys ovat kuitenkin saaneet aikaan sen, että hän edelleen ryskää metsässään myös pyörillä. ”Ajamaan pääsy metsään on aina mukava irtiotto työnteosta.” ”Olin kuitenkin saanut päähäni osal- listua vuonna 1998 endurolla Päijänteen A-lisäosuuksissa puukauppatulot kasvavat vakaasti.
ympäriajoon. Kokemus oli kyllä aika traumaattinen, mutta siitä sisuuntuneena ryhdyin harjoittelemaan, jotta voisin osallistua kisaan vuonna 2001 nelikymp- pisten veteraanisarjassa. Tuosta kymme- nen vuotta myöhemmin sama piti tehdä viisikymppisenä. Nyt minulla on vireillä ’projekti 2021’.” Metsässä mopon kanssa painiminen – tämäkin on miehen oma ilmaisu – vaatii kovaa kuntoa, jos yhtään lujempaa tahtoo päästä eteenpäin. Niinpä Lauttia ryhtyi harrastamaan suunnistusta. Vuodesta 2009 lähtien hän on osallistunut Jukolan Viestiin lähinnä janakkalalaisista maan- viljelijöistä koostuvassa joukkueessa. Mukaan Metsäliiton hallintoon ”Jo isoisäni oli Metsäliitto Osuuskunnan jäsen, ja niin minäkin olen ollut isännyy- teni alusta saakka. Edustajistoon minut valittiin vuonna 2011, ja viime keväänä Lohjan piiritoimikunta päätti ehdottaa minua hallintoneuvostoon sen puheen- johtajan Hannu Järvisen jäätyä pois. Sain isot saappaat täytettäviksi, mutta mielen- kiintoisen tehtävän. ”On erittäin hyvä asia, että hallinto- neuvoston uusia jäseniä perehdytetään monipuolisesti. Tiedossa on sekä opiske- lua että muun muassa käyntejä tuotanto- laitoksilla. Elokuun alussa Äänekoskella pidetyn kesäkokouksen yhteydessä pää- simme tutustumaan myös juuri starttiin valmistautuneeseen biotuotetehtaaseen. Sen käynnistämisen onnistumista tarkal- leen suunnitellun mukaisesti ei voi kuin ihmetellä.” Lauttia sanoo seuranneensa Metsä Groupin vaiheita jo ennen edustajistoon valintaansa. ”Taannoin vaikeampinakin aikoina luotin konserniin, vaikka jotkut muut jo huolestuivat osuussijoitustensa puolesta. Minä en koskaan menettänyt yöuniani, ja sijoitin tuolloin myös silloi- seen M-realiin. Se on tainnut olla paras sijoitukseni ikinä”, mies arvelee. Maatalouspuolella Lauttia on hämä- läisten maanviljelijöiden edustaja MTK:n sokerijuurikasvaliokunnan ja ainakin syksyyn saakka myös valtuuskunnan jäsen. ”Meidän maatilamme on täysin yhden miehen harteilla, joten tässä täytyy miettiä, miten tilan töiltä liikenevä aika on jatkossa järkevintä käyttää.”
parillakymmenellä hehtaarilla ja tänä vuonna vehnää noin kolmellakymme- nellä hehtaarilla, myös heinää viljellään. Elokuun lopulla viileän kesän vaikutuk- set askarruttivat Lauttiaa. Sopimusviljelijänä sokerijuurikasta viljelevä Lauttia sanoo, että pitkään kes- täneen roudan takia juurikas päästiin kylvämään aika myöhään. ”Sen sadon onnistuminen on aika yksi yhteen kasvu- kauden lämpösumman kanssa, jos muut kasvutekijät ovat kunnossa. Kasvusto kyllä näyttää hyvältä, mutta pari kolme viikkoa sen kanssa ollaan myöhässä.” Vilja sen sijaan tykkäsi kuluneen kesän sääolosuhteista, ja se on kehitty- nyt hyvin viileistä ilmoista huolimatta. ”Mutta ehtiikö se kypsyä ajoissa korjatta- vaan kuntoon, sitä ei näin elokuu–syys- kuun vaihteessa vielä tiedä”, siemenviljaa tavoitteleva Lauttia miettii. ”Säiden ar- moillahan tässä ollaan, niin kuin maan- viljelijät tuppaavat aina olemaan.” Lauttian isä valmisti sokerijuurikkaan korjuukoneita. Ensimmäisen hän teki itseoppineena metallimiehenä omaan käyttöönsä. 1960-luvulla hän perusti kotitilalle konepajan, jonka toiminnassa Lauttian kaksi vanhempaa veljeä oli myö- hemmin mukana. Rengon keskustaan siirtynyt yritys oli toiminnassa 1990-lu- vun puoliväliin saakka ja valmisti pääasi- assa Huhki-merkkisiä sokerijuurikkaan korjuukoneita. Puukauppatuloja A-lisäosuuksiin ”Sukupolvenvaihdos tilalla tehtiin vuonna 1989. Sokerijuurikkaan ja viljan viljelyn rinnalla metsätaloudella on suuri merkitys tilan toiminnassa. Metsää on satakunta hehtaaria. Isäni oli pitänyt met- sää lähinnä pankkina, joten hakkuita teh- tiin isompien investointien rahoitukseen.” ”Minä olin siis onnekkaassa asemassa isännäksi tullessani. Ryhdyin hoita- maan ja uudistamaan metsiä aktiivisesti.
metsä groupin viesti | 41
Powered by FlippingBook