TALOUSMETSÄN LUONNONHOITO
Teksti Armi Purhonen Kuva Seppo Samuli
Harjujen paahderinteillä viihtyy omaleimainen lajisto, joka on erikoistunut sinnittelemään lämpötilojen vaihtelun, kuivuuden ja tiuhojen metsäpalojen koettelemissa paikoissa. Paahdelajisto kaipaa toistuvaa luonnonhoitoa:
hakkuita ja maanpinnan rikkomista. P aahdeympäristöjen lajistoon kuu- luu joukko putkilokasveja ja hyönteisiä, joista useimmat ovat itäisiä arolajeja. Ne ovat levinneet Suomeen pääosin Salpaus selkiä pitkin heti jääkauden jälkeen tai jopa myöhäisjääkauden aikana eli moniin muihin lajeihin nähden hyvin varhain. Nykyisiä paahdelajejamme pidetäänkin jään- teenä niiden jääkauden jälkeisten lämpökausien aikai- sesta laajemmasta levinneisyysalueesta. Vaikka harjulajiston kannalta merkittävimmät kohteet löytyvät Salpausseliltä ja Hämeen suurilta pitkittäisharjuilta, on harjujen paahdeympäristöjä koko maassa. Päivänpuoleiset rinteet erottuvat edukseen Paahderinteiden kasvillisuuteen vaikuttaa useampi tekijä. Eniten merkitystä on rinteen suunnalla ja jyrkkyydellä: paahteisuus on voimakkainta kaakko–länsi-suuntaisilla jyrkillä rinteillä. Luonnon kannalta arvokkaimpien koh- teiden vuorokautiset lämpötilavaihtelut ovat suuria ja maksimilämpötilat korkeita. Näissä olosuhteissa selviyty- minen onkin paahdelajien kilpailuvaltti elintilan valtaa- misessa. Omaleimainen kasvillisuus heijastuu koko ravintoket- juun, sillä jotkut paahdeympäristöjen hyönteislajeista elävät yksinomaan tietyillä paahdeympäristöissä esiintyvillä kas- vilajeilla. Esimerkiksi kangasajuruoholla elää monta lajia, joiden ainoa ravintokasvi se on. Näitä kasvilajeja voidaankin pitää avainlajeina osoittamassa harvinaisten hyönteislajien esiintymistodennäköisyyttä, leviämismahdollisuuksia ja luonnonhoitotoimien tarvetta. Lajistollisesti tärkeää on myös paahdeympäristöille tyy- pillinen luonnollinen eroosio, esimerkiksi tuulen tai sateen rapauttaessa maata jyrkällä rinteellä. Rikkoutuneesta maan- pinnasta hyötyvät kasvien siemenet parantuneiden itämis- olosuhteiden myötä, mutta myös maahan pesäkammioita kaivavat hyönteiset. Harvennus hoitaa lajistoa Viimeisimmän uhanalaisarvioinnin mukaan noin 15 prosenttia uhanalaisesta metsälajistosta on harjumetsien lajeja. Arvioinnissa on todettu etenkin avoimien alueiden sulkeutumisen, kuloalueiden vähenemisen ja myös raken- tamisen uhkaavan harjumetsien lajistoa. Metsänhoidon rooli on kaksijakoinen, sillä uudistus- ja hoitotoimilla voi olla haitallinen vaikutus, mutta luonnon- hoidollisena toimenpiteenä toteutettu puuston harvennus yhdessä maanpinnan rikkomisen ja kulotuksen kanssa on ainoita keinoja elvyttää paahdelajistoa. Paahderinteiden hoito onkin loistoesimerkki osoittamaan että metsätalous, luonnonhoito ja vaateliaiden eliölajien turvaaminen eivät ole
Uhanalaiset lajit paahde- ja paloympäristöissä ja niiden yleisimmät uhkatekijät Lähde: Luonnonvarakeskus
50 45 40 35 30 25 20 15 10 5 0
ristiriidassa keskenään, vaan pienellä lisäpanostuksella niitä voidaan toteuttaa samanaikaisesti. Avainlajiesiintymät etusijalla Ensisijaisesti kannattaa hoitaa kohteita, joissa on edes jon- kin verran paahdelajistoa ennestään. Paahdeympäristön avainlajeja ovat kissankäpälä ja kangasajuruoho, joten nii- den esiintymispaikkojen pitäminen paahdelajistolle sovel- tuvina on tärkeää. Näitä vaateliaampia lajeja kannattaa jopa hieman etsiskellä kohteelta, jos alueella kasvaa sian- puolukkaa, huopakeltanoa ja keltaliekoa tai muita yleisem- piä paahdelajeja. Kohteen hoitotarvetta voidaan arvioida tarkastelemalla paahdekasvillisuuden elinvoimaisuutta, kukinnan voimakkuutta ja kivennäismaan paljastunei- suutta. Yleensä luonnonhoidollinen hakkuu tehdään melko voimakkaana riittävän avoimuuden varmistamiseksi, mikä samalla avartaa maisemaa. Hakkuussa poistetut puut metsänomistaja voi hyödyntää myymällä tai käyttämällä polttopuuna. Hakkuutähteiden keruulla ja esimerkiksi polttamisella kasoissa edesautetaan hoitokohteen säilymistä niukkaravinteisena, mutta joitakin runkoja voi jättää koh- teelle lahopuuksi. Parhaan hoitotuloksen saavuttamiseksi tarvitaan lisäksi usein laikutusta sekä jäkälän ja sammalen poistoa. Kohteet ovat usein pienialaisia, joten hoitotyöt on yleensä mahdollista toteuttaa puunkorjuun yhteydessä. Rinteen jyrkkyydestä riippuen hoitotoimet tehdään metsuri- tai konetyönä.
metsä groupin viesti | 49
Powered by FlippingBook