TUTKIMUSTIETOA METSÄSTÄ
Vielä 30 vuotta sitten turvemaiden ojat kaivettiin ulottumaan lampeen. Kuvassa umpeenkasvanut vanha oja erottuu ruohoisena raitana.
Turvemaiden vesistövaikutukset pienemmäksi tutkimuksen avulla Turvemaiden puunkorjuun ja kunnostusojitusten vesistövaikutuksista saadaan koko ajan uutta tietoa. Tutkimuksen pohjalta kehitteillä on myös ratkaisuja vesiensuojeluun.
TEKSTI ARMI PURHONEN KUVA KRISTA KIMMO JA ERKKI OKSANEN
T urvemaiden puun korjuu joutuu vastaamaan uusiin haasteisiin ja vieläpä aiempaa suuremmassa mitta kaavassa, kun vuotuisesta hakkuukertymästä yli viiden neksen odotetaan tulevaisuu dessa tulevan turvemailta. Hakkuumahdollisuuksien lisääntyminen selittyy laajamit taisella soiden ojituksella 1960- ja 1970-luvuilla. Ojitettuja soita on koko Suomen metsäalasta neljännes, ja niiden kokonais puumäärä on noin viidesosa puustosta. Näiden metsien kehittyminen uudistuskypsiksi ja uudistaminen ovat akuutti
haaste turvemaiden vesiensuo jelulle. Ongelmana metsänuudistamisen vesistövaikutukset Vesistöjen kannalta ongel mallisia päästöjä turvemaiden metsätaloudesta ovat vesistöjä tummentava orgaaninen hiili sekä rehevöittävät typpi ja fos fori. Uudistushakkuussa haih duttava puusto poistetaan, minkä jälkeen vedenpinta nousee. Tämän seurauksena turve vettyy, ja liukoisten ravinteiden huuhtoutuminen voi hetkellisesti olla merkit tävää. Maanmuokkaus ja
ojitus puolestaan aiheuttavat partikkelimaisten ravinteiden huuhtoutumista. Tuhkalannoituksen avulla voidaan lisätä puuston kasvua ja sitä kautta haihdutusta, mikä puolestaan vähentää kunnos tusojitustarvetta. Tuhkassa oleva rauta myös sitoo fosforia liukenemattomaan muotoon. Metsätalouden toimenpiteet eivät ole ainoa syy turvemaiden vesistövaikutuksiin, sillä jo sellaiset tekijät kuten ilmaston muutos ja happaman sateen vä heneminen lisäävät turvemailta liukenevan orgaanisen hiilen määrää ja näin aiheuttavat ve sistöjen tummumista. Tällaista
taustakuormitusta esiintyy myös luonnontilaisilla soilla. Ei kunnostusojitusta varmuuden vuoksi Helpoin vesiensuojeluteko on turhien kunnostusojitusten välttäminen kasvatusmetsissä. Kunnostusojitus on eräs tär keimmistä metsänkasvatuk seen kuuluvista toimenpiteistä turvemailla, mutta aina niille ei ole tarvetta. Jos ojituksella saavutettu hyöty on alun perinkin jäänyt pieneksi, ei kunnostusojitus maksa itseään takaisin. Metsänkasvatuskel vottomia ojitusalueita on Suo messa noin 800 000 hehtaaria.
38 | metsä groupin viesti
Powered by FlippingBook