METSÄT
”Vapauden lisäksi myös vastuu on yrittäjyyden hienoja puolia. Minun on hoidettava huolellisesti ja sovitusti yritykselleni osoitettujen puuvarastojen tyhjentäminen”, Jonna Matikainen sanoo.
puuta monille jo aiemmin tu tuksi tulleille laitoksille. ”Myös yrittäjän vastuu on hienoa asia. Minun on hoidet tava huolellisesti ja sovitusti yritykselleni osoitetut ajot. Olen huomannut, että pienen paineen alla olen kaikkein te hokkaimmillani. Vastuu painaa niinkin, että jos en ennen seit semää ole jo ajossa, pitää laittaa pussi päähän, ettei vain kukaan näe niin myöhäistä liikkeelle lähtöä!” Vaikka Matikaisen yhdis telmä on suuri ja painavimmil laan 68-tonninen, ei itse työ vaadi fyysistä voimaa. ”Talvella metsäteillä joutuu renkaissa käyttämään usein ketjuja. Nii den päälle saamiseksi olen ope tellut ihan oman tekniikkani, sillä ketjut painavat minua enemmän.” Työaikalain sallimat työrupeamat Nuori yrittäjä tekee töitä niin ahkerasti kuin työaikalaki antaa myöten. Taukoineen päivän pituudeksi tulee usein sallitut 15 tuntia. ”Olen tottu nut olemaan aina menossa ja herään vapaapäivinäkin aikai sin. Minulla on romplattavana pari erikoisempaa autoa – Ford Sierra Cosworth ja Mer cedes-Benz 190 2,5-litrainen turbodiesel – joiden parissa aikaa saa kulumaan. Lisäksi pidän kunnostani huolta ja käyn aktiivisesti salilla.” Kaverit ovat tietysti tottu neet ystävänsä vauhdikkaaseen
menoon, jossa läheisimmät heistä ovat pysytelleet hyvin mukana. Nykynuorilla on omat keinonsa pysyä ajan tasalla toistensa tekemisistä, vaikkei silmäkkäin kovin usein tavattaisikaan. Mutta ihan pe rinteiset puhelutkin ovat vielä käytössä. ”Vaikka teen paljon töitä, kavereiden kanssa on helppo jutella, kun olen tien päällä. Olen vuosien mittaan saanut myös työn puolesta hyviä tut tuja, joiden kanssa vaihdellaan kuulumisia ajon aikana. Mutta tietysti itsensäkin kanssa pitää tulla hyvin toimeen, sillä yk sinhän tätä hommaa kuljettaja tekee.” Matikainen sanoo, että hyvältä kuljettajalta vaaditaan myös tietynlaista uskaliai suutta. Esimerkiksi talvella pitää pienillä metsäteillä ajaa rohkeasti mäet ylös ja alas. ”Siinä vaiheessa ei parane jäädä arvuuttelemaan, mennäkö vai ei. Järki täytyy tietysti olla mukana riskienotossakin”, hän muistuttaa. Se pakollinen kysymys Kun Matikainen mallaili Hinthaarassa autoaan puupi nojen viereen, paikalle sattui vanhempi sauvakävelylenkillä ollut mies. ”Siellähän on tyttö kuskina”, hän kommentoi hämmästellen. Pakko siis kysyä, kuinka paljon naiskul jettajan näkeminen herättää ihmetystä.
Nyt ei isompia unelmia Juuri nyt Tukkijahti Oy:n toi mitusjohtaja on tyytyväinen elämäänsä. Töitä riittää, ne sujuvat hyvin, ja hän on juuri hankkinut omistusasunnon. Hän on mielestään tehnyt oikeita ratkaisuja. Muita yrittäjyyttä suunnit televia nuoria hän kannustaa rohkeuteen. ”Jos osaamista on riittävästi ja järkeä päässä, kannattaa ryhtyä yrittäjäksi, jos siitä haaveilee. Monet vain unelmoivat erilaisista asioista läpi elämänsä ja sitten vanhain kodissa harmittelevat uskalluk sen puutettaan.” ”Juuri nyt en itse unelmoi mistään kovin suurista asi oista – ehkä sentään toisesta puuautosta sitten vähän tuon nempana. Alalla aion pysyä ja tehdä työni niin hyvin kuin mahdollista. Uskon, että sillä pärjää aika pitkälle.”
Asian hämmästelyyn Jonna Matikainen on tottunut. ”Ei minua kovin moni ole tosissaan ottanut. Kun ryhdyin perus tamaan yritystä, epäilijöitä ja neuvonantajia riitti jonoksi asti. Tuntui siltä, että kaikki tiesivät puunkuljettamisesta, autoista ja yrittämisestä minua enemmän – jopa rengasvalintani oli pie lessä! Aion kuitenkin näyttää, että nämä hommat hoituvat, vaikka olen nainen ja vielä nuori sellainen.” ”Kun ryhdyin etsimään kul jettajaa yritykseeni, sain vaikka kuinka kummallisia ja ala-ar voisia yhteydenottoja. Varmasti yksikään miesyrittäjä ei saa edes sen suuntaisia ’työhakemuk sia’”, Matikainen uskoo. ”Kun kerran kokeneemmat kuljettajat eivät halua tulla mi nulle töihin, olen kiinnostunut palkkaamaan nuoren kuljetta jan oppisopimuksella.”
metsä groupin viesti | 41
Powered by FlippingBook