4/24
METSÄ GROUPIN VIESTI
Paahderinne hyötyy luonnonhoidosta Kuivat, karut ja avoimet paahderinteet ovat taantuneet ja niiden lajisto uhanalaistunut. Kun metsätalous ja luonnonhoito yhdistetään oikein, voidaan paahderinteiden tilaa kohentaa. P aahderinteet ovat avoimia, lämpimiä ja kuivia kasvu paikkoja, joita esiintyy TEKSTI MARIA LATOKARTANO KUVA MIKA ANKKURI jääkauden aikaansaamien harjujen tai dyynimuodos telmien jyrkissä, etelän ja
periaatteita. Yhtiö suosittelee omistaja jäsenilleen potentiaalisilla kohteilla paahderinteiden luonnonhoidollista käsittelyä ja parhailla kohteilla vapaa ehtoista suojelua. HARJUT JA NIILLÄ SIJAITSEVAT paahde rinteet syntyivät jäätikön sulamisen aikaan, kun sulava vesi kuljetti hiekkaa ja soraa. Niitä esiintyy koko maassa har jujen reunamuodostumissa ja dyynimet sissä. Dyynit ovat hiekkaselänteitä, jotka syntyivät niin ikään jäätikön sulamisen aikaan tuulen kuljettaessa ja kerros taessa irtonaista hiekkaa. Varsinaisten paahderinteiden lisäksi myös korvaavat elinympäristöt tarjoavat elintilaa paahdelajeille. Korvaavat elin ympäristöt ovat ihmisen aikaansaamia ympäristöjä, joiden olosuhteet muistutta vat paahderinteitä. Tällaisia ovat esimer kiksi metsäteiden pientareet, ratapenkat, varastopaikat, hiekan- ja soranottopaikat sekä puolustusvoimien ampuma-alueet. Paahderinteiden käsittelyä rajoitta vat lakien ja sertifiointien vaatimukset, ja niiden suojeluun ja hoitoon voi saada tukea esimerkiksi Metso- ja Helmi-ohjel mien kautta. Myös Metkan luonnonhoi don tukea on mahdollista saada ennal listamis- ja kunnostustöihin silloin, kun kyseessä on monimuotoisuuden kannalta tärkeä elinympäristö. Paahderinteen luonnonhoidon tavoit teena on lisätä kohteen lämpöä ja paah teisuutta. Samalla kohdetta kehitetään
lännen välisissä rinteissä. Paahderin teiden puusto on luontaisesti harvaa ja mäntyvaltaista, humuskerros ohut ja rik konainen. Maaperä on vettä läpäisevää hiekkaa tai soraa. Monimuotoisuuden näkökulmasta paahderinteet ovat tärkeitä elinympä ristöjä, koska niissä elää noin 12 prosent tia Suomen uhanalaisista metsälajeista. Esimerkiksi sadat putkilokasvit ja hyön teiset ovat sopeutuneet paahderinteiden kuiviin, lämpimiin ja niukkaravinteisiin olosuhteisiin. Tyypillisiä lajeja ovat esi merkiksi kissankäpälä tai timjamia muis tuttava kangasajuruoho. Edustavia paahde-elinympäristöjä on jäljellä vain joitain tuhansia hehtaareja. ”Paahderinteet ovat taantuneet esi merkiksi siksi, että erilaiset luontaiset häiriöt, kuten metsäpalot ovat vähenty neet. Paahderinteet ovat myös metsitty neet ja rehevöityneet, ja niiden kuntta kerros on paksuuntunut. Samalla lajit ovat uhanalaistuneet”, Metsä Groupin kestävän kehityksen päällikkö Silja Pitkänen-Arte kertoo. Puuta jalostava teollisuus on tunnis tanut paahdeympäristöjen merkityksen monimuotoisuudelle. Metsä Groupille ne ovat yksi osa uudistavan metsätalouden
niukkaravinteisemmaksi ja mänty valtaiseksi. Paahderinteet soveltuvat luonnonhoi dolliseen kulotukseen. Osa paahderin teistä sijaitsee pohjavesialueella, jolloin tulen käyttöön vaaditaan ely-keskuksen lupa. Luonnonhoidolliset toimet kannattaa suunnata kohteisiin, joissa paahdelajis toa esiintyy tai hoito todennäköisimmin johtaa paahderinteen ominaispiirteiden elpymiseen ja paahdelajiston palaami seen tai lisääntymiseen. ”Mitä karumpi, avoimempi ja ohut kunttaisempi kohde, sitä paremmat ovat edellytykset hoidon onnistumiselle. Jos kohde muistuttaa tavallista kangasmet sää, lähtötilanne on heikko.” Metsätalouden ja luonnonhoidon oikeanlaiset käytännöt yhdistämällä
24
Powered by FlippingBook