Metsä Groupin Viesti 4 - 2024

4/24

METSÄ GROUPIN VIESTI

iässä. Sitten kasvu hidastuu, mutta metsä toimii silti hiilinieluna vielä kymmeniä vuosia. Suojelumetsissä hiilinielu hidastuu. Vaikka uuden puuaineksen määrä vielä hitaasti kasvaa, maahan kaatuneet puut jo lahoavat ja luovuttavat hiilidioksidia ilmakehään. Pitkällä aikavälillä luonnonmetsän ja talousmet sän hiilinielu on nolla: puustoon ja maaperään on varastoitunut keskimäärin tietty määrä hiiltä. LUONNONMETSÄSSÄ HIILIVARASTO on usein suu rempi kuin talousmetsässä. Siitä voisi ajatella, että ilmastonmuutoksen hillinnän vuoksi pitäisi jättää metsä kaatamatta ja suojella se itse järeäksi iki metsäksi. Ajattelussa on kuitenkin muutama vuoto. ”Vaikka yksi metsänomistaja suojelee metsänsä ja näin lisää hiilivarastoa, puun tarve ja käyttö eivät silti vähene. Suojelun seurauksena sama määrä puuta hakataan jossain toisessa metsässä, jossa hiili varasto vastaavasti pienenee.” Suojellun metsän varasto ei myöskään ole ikui nen. Metsään voi iskeä hyönteistuho, myrsky tai metsäpalo. Metsä voi vaihtaa omistajaa, joka päät tääkin hakata metsän pois. ”Näistä syistä EU:n hiilenpoiston sertifiointiase tuksessa metsiä ei määritellä pysyviksi vaan väliai kaisiksi hiilivarastoiksi. Sertifioinnissa metsiin sido tun hiilen oletetaan pysyvän pois ilmakehästä vain viisi vuotta. Sen sijaan jos hiili otetaan talteen esi merkiksi biopolttovoimaloissa ja varastoidaan maan alle, varaston katsotaan olevan pysyvä.” VAIKKA PITKÄLLÄ AIKAVÄLILLÄ metsän hiilinielu on nolla, viime vuosikymmeninä Suomen metsät ovat olleet merkittävä hiilinielu. Tämä poikkeus tilanne johtuu useasta syystä. Ensinnäkin globaalit hiilidioksidipäästöt ovat kiihdyttäneet metsien kasvua. Kun ilmakehässä on enemmän hiilidioksidia, yhteyttäminen voimistuu ja kasvit näin saavat nopeammin valmistettua soke reita kasvuunsa. Pohjoisessa myös kasvukausi on ilmaston lämpenemisen vuoksi pidentynyt. Vielä suurempi merkitys on metsien ikä rakenteella. Suomessa ja muissakin Pohjoismaissa metsiä uudistettiin voimakkaasti 1950-, 1960- ja 1970-luvuilla. Kun metsät kasvavat voimakkaim min 30–40 vuoden iässä, niin tästä seuraa, että juuri 1980–2010-luvuilla kasvu oli voimakkainta ja Suo men metsiin syntyi hiilinielu. ”Nyt tämä puiden suuri ikäluokka alkaa ikään tyä ja niiden kasvu heiketä. Tällöin hiilinielu väistä mättä pienenee.” Asialle ei isosti oikein voi tehdä mitään. Metsiä ei kannata kaataa liian aikaisin, koska hiilinielu

säilyy kohtalaisena vielä pitkään, vaikka jatkuvasti heikkeneekin. Teoriassa metsien hiilinielua voisi virvoittaa kaatamalla kaikkein vanhimmat, yli satavuoti aat metsät, ja tuottamalla tilalle nopeakasvuinen taimikko. Näin vanhaa metsää ei kuitenkaan ole talouskäytössä kovin paljon, ja luonnon moni muotoisuuden näkökulmasta ratkaisu ei olisi opti maalinen. Sen sijaan käytöstä poistuvia peltoja ja vanhoja turpeenottoalueita voisi metsittää, mutta suuressa kuvassa tällaisia metsittämättömiä maa-aloja ei Suomessa järin paljoa ole. KUN TALOUSMETSIÄ JA SUOJELUMETSIÄ vertail laan ilmastonäkökulmasta, tarkasteluun on järkevä lisätä tuotenielu. Puusta rakennetaan huonekaluja tai taloja, joihin hiili varastoituu kymmeniksi tai sadoiksi vuosiksi. ”Kasvavassa talousmetsässä hiiltä siirtyy ilma kehästä metsään nopeammin kuin suojelumetsässä. Tuotenielu takaa sen, että hiili myös poistuu kier rosta ja siirtyy varastoon. Vaikka pitkällä aikavälillä metsien hiilinielu on itsessään nolla, tuotenielun avulla on mahdollista pitää talousmetsä jatkuvana ja tehokkaana hiilinieluna.” Tällöin toki on paljon väliä sillä, mitä tuotteita metsästä tulee. Hakkuita kannattaa odottaa ja opti moida niin, että lopputuloksena syntyy pitkää ja järeää puuta, josta saa tukkia ja lautaa, vaikka kas vun loppuvuosina itse metsän hiilinielu jo alkaisi hidastua. Kiertoajan pidentäminen myös kasvattaa metsän keskimääräistä hiilivarastoa. Ei pidä unohtaa myöskään sitä, että hiilidioksidia voidaan ottaa talteen myös suoraan tehtaiden pääs töistä ja valmistaa tuotteita, joissa on korvattu fossii listen materiaalien käyttöä. Metsien suojelulle on monia perusteita, kuten uhanalaisten lajien elinympäristön turvaaminen, mutta pelkästään ilmastonmuutoksen torjunnan nimissä ei kannata poistaa omaa metsäänsä talous käytöstä. Metsien suuret hiilivarastot voivat olla myös riski. Esimerkiksi Kanadassa luonnonmetsät ovat viime aikoina palaneet hallitsemattomasti ja vapautta neet valtavia määriä hiiltä. Suomessa taas ojitettujen turvemaiden maaperästä on nyt lähtenyt vapautu maan hiiltä ilmakehään. ”Pitkään ojitetut turvemaat olivat nieluja ja kas voivat uutta metsää. Nyt kuitenkin puusto on ikään tynyt, kasvu hidastunut ja turpeen hajoaminen on kiihtynyt. Turpeesta vapautuva hiilimäärä on ohit tanut sen määrän, mitä puusto sitoo ilmakehästä hiiltä kasvuunsa, ja ojitetut suot ovat muuttuneet nielusta päästölähteeksi.”