1/26
METSÄ GROUPIN VIESTI
Villit geenit odottavat vuoroaan Geenireservimetsät säilyttävät metsäpuiden geneettistä monimuotoisuutta tulevaisuuden tarpeisiin. Toisin kuin suojelualueet, ne tarvitsevat aktiivista hoitoa. S uomessa on 44 geeni TEKSTI ANTTI KIVIMÄKI reservimetsää, jotka kattavat yhteensä yli kuusituhatta hehtaa ria metsämaata. Kah dessakymmenessä kahdessa metsikössä vaalitaan männyn, kymmenessä kuusen ja kahdeksassa koi Geenireservi metsät tarjoavat varmuusvaraston
vuosikymmenestä toiseen, mikä edellyt tää aktiivista metsänhoitoa. Tärkeintä on varmistaa puuston uusiutuminen halu tussa puulajissa. ”Vanhoissa puustoissa, myös eri-ikäi sissä, siementävien puiden lukumäärä vähenee. Mikään kotimaisista puulajeista ei ole sopeutunut uusiutumaan metsän peitossa. Vaikka kuusen taimikko usein hyötyy varjopuustosta, taimikon vakiin tuminen vaatii yllättävän avointa ja valoista kasvutilaa.” Geenireservimetsässä pitää siis kaataa puita, jotta saadaan aukkoja taimien kas vaa. Tämä ei eroa tavallisesta talousmet sän hoidosta muuten kuin että kaikissa toimissa pitää miettiä geneettisen kierron aktiivisuutta ja geneettistä monimuotoi suutta. Luontaista uusiutumista suositaan enemmän kuin talousmetsässä eli sie mentäviä puita jätetään hakkuiden yhtey dessä enemmän. Jos luontainen uusiu tuminen ei onnistu, istutetaan taimia, mutta siemenet tähän pitää ottaa omasta metsästä. Hakkuut pyritään ajoittamaan niin, että alueella on koko ajan riittävästi eri-ikäisiä puita.
Luonnonsuojelualueilla ei saa tehdä hakkuita vaan metsä elää omaa elä määnsä. Geenireservimetsään tällainen koskemattomuus ei sovi, koska luonnon rytmien mukaan metsissä ajan oloon val litseva puulaji vaihtuu. Esimerkiksi Pohjanmaan rannikolla merestä kohoavalle maalle nousee ensin harmaaleppiä, jotka kuolevat lyhytikäi sinä. Seuraavaksi tulee kuusia, koska ne hyötyvät lepän lannoittamasta maasta. Kun lepän lannoitusvaikutus häviää, lopulta mänty valtaa alan. Vastaavasti sisämaassa metsäpaloaukoissa kasvaa ensin koivua, ja myöhemmin kuusta, jos maaperän ravinteet riittävät. Geenireservimetsässä valitun puulajin pitää säilyä valtapuuna
vujen geeniperimää. Myös jalopuilla on Etelä-Suomessa muutamia metsiköitä. Geenireservimetsät ovat luontaisesti syntyneitä metsiköitä, joihin ei istu teta tai kylvetä vierasta alkuperää olevia taimia. Metsänhoidolla varmistetaan, että suojeltava puulaji säilyy elinvoimai sena ja geneettisesti monimuotoisena. Geenireservimetsät eivät kuitenkaan ole luonnonsuojelualueita. ”Suojelualueilla luonnon monimuotoi suutta katsotaan laajasti ja puut toimivat kasvualustoina muille lajeille. Siinä missä suojelualueet huolehtivat elinympäris töjen ja lajiston monimuotoisuudesta, geenireservimetsät huolehtivat lajien sisäisestä monimuotoisuudesta”, kertoo asiantuntija Leena Yrjänä Lukesta.
38
Powered by FlippingBook