3/24
METSÄ GROUPIN VIESTI
Kuusen istutus vaatii tarkkuutta muuttuvassa ilmastossa
Kuusi pysynee tärkeimpänä metsätalouspuuna jatkossakin, mutta kuivilla kasvupaikoilla sen istutusta tulisi välttää.
TEKSTI ANTTI KIVIMÄKI KUVA MARKUS MELIN
K uusi on tärkein metsätalouspuumme hyvästä syystä. Pitkällä aikavälillä se on muihin puulajeihin verrattuna tuo- nut eniten kantorahaa, välillä selvästi- kin enemmän. ”Jalostettu kuusen taimi on huippu tuote. Jos sitä ei väärinpäin istuta, se kasvaa kuin julmettu. Kuusen kiertoaika on etelässä lyhyempi kuin männyllä. Hirvieläimet eivät aiheuta kuuselle merkittäviä tuhoja, ja siksi sitä suositaan etenkin etelässä, mutta ilmeisesti varmuuden vuoksi muu- allakin”, kertoo Luken tutkimuspäällikkö Markus Melin . Valtakunnan metsien inventoinnin (VMI) mukaan Oulusta etelään taimikoista jo yli puolet on kuusivaltaisia. Viime vuosikymmenten aikana kuusitaimikot ovat yleistyneet mäntytaimikoiden kustannuksella. Esimerkiksi puolukkatyypin kuivemmilla kas- vupaikoilla (VT–) mäntytaimikoiden pinta-ala on tällä hetkellä yli 200 000 hehtaaria vähemmän kuin 1990-luvulla. Samalla kuusitaimikoiden pinta-ala on näillä kasvupaikoilla lisääntynyt. Ilmastonmuutoksen vuoksi Melin kuitenkin kehottaisi suitsimaan suurinta kuusi-intoilua. ”Vaikka päästöt saataisiin kuriin nyt, ilmasto jat- kaa lämpenemistään vuosikymmeniä. Kuusi kas- vaa hakkuukypsäksi 50–60 vuotta, mutta riskikoh- teissa tuhot voivat iskeä aiemmin. Ei siis kannata nyt istuttaa kaikkialle kuusta sillä ajatuksella, että hir- vet eivät syö taimia, kun kirjanpainaja sitten voikin tuhota kuuset 30–40 vuoden iässä.”
PERIAATTEESSA KAIKKI PUUT hyötyvät ilmaston- muutoksesta, koska lämpeneminen pidentää kasvu kautta – mutta vain jos lämpeneminen on maltil- lista eikä tarkoita voimakkaita helle-kuivuusjaksoja. Puiden kasvu esimerkiksi ojittamattomilla kan- kailla on 50 viime vuoden aikana keskimäärin lisääntynyt ilmaston lämpenemisen takia. Kääntöpuolena on kuivuus. Pintajuurisena puuna kuusi kärsii enemmän kuin mänty ja koivu. ”Etenkin kasvupaikoilla, minne kuusi ei kuu- luisi”, Melin huomauttaa. Kuivumisen torjumiseksi puiden pitää hillitä veden haihtumista eli sulkea tai supistaa neulasten ilmarakoja. Rakojen pienentyessä hiilidioksidin nap- paaminen ilmasta heikkenee, jolloin yhteyttäminen hidastuu. Tämä heikentää lopulta puiden aineen- vaihduntaa ja kasvua. Kuivuus myös altistaa kuusta kaarnakuoriaisille, etenkin kirjanpainajalle, ja latvan osalta kuusen tähtikirjaajalle. Puhutaan kuivuusstressistä, joka heikentää puiden puolustusta. Käytännössä kuivuuden ja tuhohyönteisten yhteisvaikutus välittyy pihkantuotannon kautta. Kun kuivuusstressi jatkuu pitkään, nestettä on vähän. Tällöin puun aineenvaihdunta hidastuu ja pihkan muodostus kärsii. Jos yhteyttäminen hidas- tuu, kuusella ei ole rahkeita tuottaa pihkaan sokeria ja monimutkaisempia molekyylejä. ”Pihka torjuu tuhohyönteisiä, nimenomaan kaarnakuoriaisia. Pihkaa puskee kovalla paineella ulos kuoriaisten kuoreen tekemistä rei'istä, jolloin pihka työntää kuoriaiset ulos tai tahmaa ne itseensä.
34
Powered by FlippingBook