Metsä Groupin Viesti 3 - 2025

3/25

METSÄ GROUPIN VIESTI

Hakkuu vaihtui ennallistamiseen

”He eivät miettineet asiaa sen enempää, sillä ennallistamisen kannalta on sitä parempi, mitä isompi kokonaisuus on.” KOSKA HELMI-OHJELMAN korvaus mää- räytyy puuston mukaan, sovittiin, että ennen suojelusopimusta Heikkinen saisi tehdä palstalla ennallistamishakkuun ely-keskuksen ohjeistuksen mukaan. Näin valtiolle koituisi ennallistami- sesta vähemmän kustannuksia ja Heik- kinen saisi puunmyyntituloja. Tärkein kriteeri puuston poistolle oli kuitenkin ekologinen tarve. Hakkuun myötä kui- vahtaneelle suolle palautettiin alueelle luonnollisempi puusto. Samalla haihdu- tuksen määrä väheni ja maisema avartui. Tässä yhteydessä sovittiin myös, että jo aiemmin suojellulla alueella voitaisiin tehdä ely-keskuksen ohjeiden mukainen ennallistamishakkuu, johon sisältyisi myös ojalinjojen raivaaminen ojalinjojen täyttämistä haittaavasta puustosta. ”Koska suojelualueella oli tarve pois- taa puustoa hoitotoimenpiteenä, minulla oli metsänomistajana oikeus hyödyntää puustoa maksimissaan kotitarvehakkuu- seen rinnastuva määrä”, Heikkinen kertoo. Suojelualueella tapahtuva ennallista- mishakkuu vaati poikkeusluvan. Heikki- sen piti myös tehdä laajennusosan hak- kuusta Metsäkeskukselle erillinen ilmoi- tus, jottei hakkuun jälkeinen uudistamis- velvoite astuisi voimaan. HAKKUUT TEHTIIN Metsä Group Plus -hoitomallin mukaisesti. Ojituksen seurauksena puustottu- neet avosuot hakattiin aukoiksi, jotta ne ennallistuisivat jälleen avosoiksi. Poi- mintahakkuuta tehtiin harvapuustoisille rämeille, joiden kangassaarekkeille ei tehty mitään. Alueelle jätettiin säästö- puita ja tekopökkelöitä. Elyn asiantuntija arveli, että hak- kuu ennen suojelua tulee yleistymään toimintamallina. ”Tämä tarjoaa kaikille osapuolille järkevän ratkaisun. Ennallistami- nen helpottuu kun puut ajetaan pois.

Jere Heikkinen suojeli suoluontoa kotitilansa mailla Sotkamossa. Samalla tehtiin ennallistamishakkuu.

TEKSTI MARIA LATOKARTANO KUVA MIIKA MANNINEN

E ly-keskuksen kirje tuli yllätyk- senä. Metsänomistaja Jere Heik- kinen oli suunnitellut hakkuita kotitilansa mailla Sotkamon Laakajärvellä, ja tehnyt metsänkäyttö ilmoituksen, kun yhteydenotto keskeytti suunnitelmat. ”Elyn mukaan alueella on arvokkaita suolajeja. Minulla ei ollut niistä mitään tietoa”, Heikkinen kertoo. Alue, jolle Heikkinen hakkuita suun- nitteli, oli noin 70 hehtaarin kokonaisuus, joka koostuu luonnontilaisista avosoista, ojitetuista rämeistä, lammista ja kangas- metsäsaarekkeista. Ely-keskus ehdotti alueen suojelua Helmi-elinympäristö ohjelman kautta, sillä hakattavaksi suun- nitellulla kohteella sijaitsi soidensuojelun täydennysehdotusalue. ”Kyse oli ehdotuksesta. Arvokkaat suo- lajit kasvoivat avosuolla, jolla ei ollut tar- koitus toimia, joten halutessani olisin voi- nut tehdä hakkuut.” Alueen metsätalouskäyttö oli ollut vähäistä, eikä suurimmalla osalla pinta- alasta ollut tehty hakkuita yli 60 vuoteen. Koskemattoman suoluonnon lisäksi alu- eella on lähes luonnontilaisia kangasmet- säsaarekkeita, teeren ja metson soidinpai- kat sekä runsaasti muuta linnustoa. ”Elinvoimainen riekkokanta Sotkamon korkeudella on harvinaista”, Heikkinen sanoo.

Heikkisen pappa oli yrittänyt saada aluetta suojelun piiriin jo 20 vuotta sitten, koska hän piti alueen luontoa merkityksellisenä ja metsätalouskäyttöä vaikeana. HEIKKINEN POHTI ASIAA pitkään. Vai- keinta oli niellä taloudellinen tappio, sillä saatu tarjous ei vastannut puuston todellista hakkuuarvoa. ”Puhutaan paristakymmenestä tuhannesta eurosta. Mietin asiaa oike- astaan siihen asti, kun sopimus piti alle kirjoittaa.” Lopulta Heikkinen päätyi suojeluun. Heikkinen ja elyn asiantuntija kiersivät alueen ja asiantuntija laati ennallistamis- suunnitelman. Ojalinjat hakattaisiin auki talvella ja tukittaisiin syksyllä pesimä- kauden jälkeen. Kangasmetsäsaarekkei- siin ei koskettaisi. Heikkinen hyväksyi suunnitelman, ja hakkuut tehtiin vuoden 2024 talvella. Samoihin aikoihin myyntiin tuli Heikki- sen kotitilan vierestä noin 33 hehtaarin kokoinen palsta kangasmetsää, puron vartta ja ojitettua rämettä. ”Se on aikanaan kuulunut kotitilaani, ja olin yrittänyt ostaa sen aiemmin. Kun tilaisuus tarjoutui, tartuin siihen.” Heikkinen ehdotti elylle, voisiko alueesta noin 13 hehtaaria liittää suojelu kokonaisuuteen.