3/25
METSÄ GROUPIN VIESTI
TARKKUUTTA ILMASTOMALLEIHIN
TEKSTI ANTTI KIVIMÄKI KUVA SHUTTERSTOCK Suomen metsämaa on päästölähde tai hiilinielu arviointitavasta riippuen. Siirtyminen satelliittipohjaiseen mittaukseen tekisi hiilitaseen arvioinnin tieteellisemmäksi ja vähentäisi kysymyksen poliittisuutta. T ilastokeskus laatii vuosit-
tain Suomen kasvihuone- kaasuinventaarion Luon- nonvarakeskuksen (Luke) selvityksen perusteella. Tämän vuoden alussa julki- suudessa on paljon keskus- teltu siitä, että selvityksen ennakkotietojen perusteella metsämaa Suomessa vuo- sina 2021–2023 olikin yllättäen päästölähde, kun aiemmin sen on ajateltu olevan hiilinielu. Ilmatieteen laitoksen avaruus- ja kaukokartoitus- keskuksen toimialajohtaja tutkimusprofessori Jouni Pulliainen suhtautuu selvitykseen varauksella, etenkin johtopäätökseen, että ojitetuilta soilta eli turvemailta pääsisi hajoamisen vuoksi merkittävästi aiempaa luultua enemmän päästöjä ilmakehään. Puuston runkotilavuuden muutos on Pulliaisen mukaan suhteellisen luotettava tieto, koska se saa- daan tuoreista ja tarkoista Valtakunnan metsien inventoinneista. Suuret epävarmuudet liittyvät sii- hen, paljonko maaperä metsissä päästää hiiltä ilma- kehään mikrobihajottamisessa. ”Metodina ei ole suora mittaus, vaan selvitys perustuu mallinnukseen. Mittaukset ovat vuosilta 2007–2008. Arvio 2020-luvun tilanteesta on johdettu eri mallien avulla, ja pitkä aikajänne tuo analyysei- hin paljon epävarmuutta”, Pulliainen sanoo. ”Luke toki itsekin asianmukaisesti ilmoitti, että ojitetuille turvemaille mallin epätarkkuus oli 80–90 prosenttia suuntaansa eli epätarkkuus on liki yhtä iso kuin itse tulos. Tämä vain jäi julkisessa keskuste- lussa itse tuloksen varjoon.”
Nasan satelliittimittausten tulokset verrattuna Suomen virallisiin arvoihin
100
50
0
-50
-100
2015 2016 2017 2018 2019 2020
Vuosi
satelliittimittauksen antama arvo virallinen kasvihuonekaasuinventaarion arvo
LÄHDE: IL
28
Powered by FlippingBook