3/25
METSÄ GROUPIN VIESTI
Pyörrekovarianssi paljastaa maan ja kasvillisuuden todelliset hiilivirrat
kasvihuonepäästöt voi arvioida pinta-ala perusteisesti eli tietty maankäyttötyyppi tuot- taa tietyn päästön tai nielun niin sanottuun oletuspäästökertoimeen perustuen. ”Näin saadaan kaikki maailman maat Suo- mesta Sudaniin raportoimaan hiilitasettaan, vaikka tutkimusresurssit olisivat vähäisiä. Toisaalta jos maassa on paljon tiettyä maa- tyyppiä, kuten Suomessa on ojitettua suota, IPCC:n ohjeet kannustavat kehittämään tar- kemman kansallisen menetelmän sen mitta- rointiin”, Lehtonen sanoo. PUIDEN BIOMASSA ARVIOIDAAN Euroopassa Lehtosen mukaan melko yhteneväisesti, koska sillä on pitkät perinteet. Sen sijaan maaperää Euroopan maat raportoivat vaihtelevasti. ”Ruotsi ottaa maaperästä näytteitä joka vuosi merkittävän määrän. Maa kuitenkin raportoi pitkän aikavälin keskiarvoa eli muu- tokset näkyvät hyvin hitaasti. Suomessa taas maaperämalli huomioi muutokset maaperään tulevan karikkeen määrässä nopeasti. Jos täällä esimerkiksi oksien ja kantojen käyttö lisääntyy, se näkyy maaperäarviossa heti.” Maaperän hiilipäästökiintiöillä aletaan käydä EU-tasolla kauppaa ehkä parin vuo- den päästä. Metsäsektoria huolettaa, jou- tuuko Suomi tarkan tutkimuksen ja pedantin raportoinnin vuoksi nurinkuriseen tilantee- seen ostamaan päästöoikeuksia mailta, joissa metsä heikomman tutkimuksen ja laiskem- man raportoinnin vuoksi näennäisesti sitoo enemmän hiiltä. Lehtonen ei ole tästä kovin huolissaan. Muutamassa vuodessa moni asia voi vielä muuttua sekä poliittisesti että inventaario menetelmissä, koska tutkimusta tehdään koko ajan. Venäjän puutuonnin loppuminen ja met- sän kasvun hidastuminen Keski-Euroopassa ja myös täällä pohjoisessa voivat muuttaa met- säsektorille asetettavia vaateita. Jos päästö- kauppaan asti päästään, Lehtonen uskoo sen toimivan järkiperusteisesti. Ylipäätään hän kannustaa vaikeassa ilmastoasiassa terveen järjen käyttöön ja kiit- telee suuria metsäyhtiöitä siitä, että ne yrittä- vät erilaisilla hoitotoimilla lisätä metsien hiili- nielua ja vähentää kasvihuonekaasupäästöjä. ”Kasvihuonekaasujen inventointimene- telmiä vielä kehitetään, mutta siitä ei pidä olla huolissaan. Kun mittausmenetelmät uudistuvat, inventaario lasketaan taanneh- tivasti uusiksi vuodesta 1990 alkaen. Hyvien metsänhoitotoimien käyttöönottoa ei siis kan- nata viivytellä, vaikka tutkimus osin laahaakin perässä.”
TEKSTI ANTTI KIVIMÄKI KUVAT JOUNI PORSANGER
P äästävätkö maaperä ja kasvillisuus ilmakehään kasvi- huonekaasuja vai imevätkö ne niitä? Tämä voidaan pai- kallisesti mitata ja laskea hyvinkin tarkasti niin sano- tulla pyörrekovarianssimenetelmällä. Kasvillisuuden yläpuolella olevassa laitteistossa anemomet- rit mittaavat tuulen nopeutta kolmeen suuntaan ja kaasuanaly- saattorit mittaavat kaasujen pitoisuutta tietyssä pisteessä.
Henriikka Vekuri tutkii Sodankylässä sijaitsevan mittalaitteen avulla hiilidioksidin virtausta.
30
Powered by FlippingBook