4/25
METSÄ GROUPIN VIESTI
R aivaussaha soi, metsäkone mörisee, kunnes tuuli mahtuu paremmin kul kemaan puiden välistä. Harvennus on monitahoinen kysymys, johon met sänomistajan pitää monessa vaiheessa ottaa kantaa. Harvennus kannattaa rahallisesti. Sen avulla metsässä saadaan nopeammin syntymään järeää tukkipuuta, jossa kuutiohinta on kaikista korkein. ”Jos metsänomistaja tavoittelee taloudellista tulosta, metsää kannattaa harventaa. Harventa matta jättämistä voi harkita lähinnä silloin, jos on selkeitä muita tavoitteita, vaikkapa maisemallisia toiveita kesämökin ympäristössä”, sanoo Luken tut kimusprofessori Harri Mäkinen . Jo taimikonhoidossa poistetaan kasvatettavien taimien ympäriltä kilpailevaa puustoa, jotta taimien kasvu ei hidastu lehtipuiden varjossa tai juuristokil pailun vuoksi. Ensimmäinen harvennustoimi onkin varhaisperkaus, joka koittaa noin viiden vuoden kuluttua taimien istutuksesta, jolloin istutetut havu puut ovat noin metrin korkuisia. Varhaisperkauksessa poistetaan lehtipuuvesakkoa sekä selvästi etukasvui set puut. Nykyään havupuiden sekaan suositellaan jätettäväksi noin 10–30 prosenttia lehtipuuta moni muotoisuuden vuoksi ja turvaksi tuholaisia vastaan. Varhaisperkauksen jälkeen 5–10 vuoden kuluttua tarvitaan yleensä vielä taimikonharvennus, koska lehtipuut vesovat kannoista ja alkavat uudelleen var jostaa kasvatettavia havupuita. ”Taimikonhoitovaiheessa kannattaa miettiä, miltä toivoo metsän näyttävän kymmenien vuosien päästä, kun taimet ovat kasvaneet isoiksi puiksi. Koi vuista kannattaa jättää siemensyntyiset mutta pois taa juurivesoista kasvaneet, koska ne ovat herkempiä lahoamaan.” Taimikonhoitotyöt ovat metsänomistajalle puh das kustannuserä, mutta tärkeä panostus tulevaisuu teen. Jos varhaisperkausta viivyttää ja taimikko ehtii kasvaa tiheämmäksi, sen raivaus käy myöhemmin vielä kalliimmaksi ja taimien laatu voi heiketä. ENSIHARVENNUS ON ENSIMMÄINEN harvennus toimi, josta metsänomistaja saa jo hieman myyn tituloa. Se tehdään, kun puut ovat valtaosin kas vaneet noin 13–16 metrin korkeuteen. Havupuut yltävät tähän Etelä-Suomessa noin 30-vuotiaina, koivikot hieman aiemmin. Havupuuvaltaisissa metsissä on tarkoitus jättää hehtaarille puita noin 900–1 200 kappaletta, rehe villä kasvupaikoilla enemmän kuin karuilla. Rau duskoivut vaativat havupuita enemmän tilaa ympä rilleen, ja rauduskoivuvaltaisessa metsässä ensihar ventamisen jälkeen suositeltu runkotiheys onkin vain 700–800 kappaletta hehtaarilla. Ensiharvennus voidaan Mäkisen mukaan tehdä laatuharvennuksena, erityisesti männiköissä. Täl löin poistetaan pienimpien puiden ohella myös
oksikkaita valtapuita ja tehdään tilaa ohutoksaisille lisävaltapuille. ”Valtapuut ovat usein oksaisia, koska niillä on tilaa levitellä kasvustoaan vaakasuunnassa. Oksai suus on huono ominaisuus tukkipuussa. Kun suu rimmat puut poistetaan, lisävaltapuut pääsevät paremmin kasvamaan.” Harvennushakkuilla optimoidaan laadukasta kasvua. Puulla tulee olla riittävästi tilaa ja ravinteita kasvaa, mutta paikasta auringossa pitää olla sopi vasti niukkuutta, jotta puu suuntaa kasvunsa etu päässä kohti taivasta. TOINEN HARVENNUS tehdään 15–20 vuotta ensihar vennuksen jälkeen. Kuusikossa harvennusväli on yleensä lyhyempi kuin männikössä. Tämä ei johdu kuusen ominaisuuksista puuna vaan siitä, että kuusi kasvaa yleensä rehevämmillä paikoilla kuin mänty ja se kasvaa siksi nopeammin. Toisessa harvennuksessa metsään jätettävän puuston kokonaismäärää arvioidaan pohjapinta- alana eli runkojen yhteenlaskettuna poikkileikkaus pinta-alana rinnan korkeudella. Toinen harvennus tuottaa tavallisesti kuitupuun ohella myös tukki puuta, joten siitä kertyy metsänomistajalle merkit tävästi myyntituloa. Päähuomio on yhä kasvamaan jäävän puuston laadussa ja tiheydessä. Metsään jäte tään terveitä ja laadukkaita puita ja luodaan niille sopivasti kasvutilaa, jotta niistä voi kehittyä järeitä tukkirunkoja. Varttuneissa metsissä harvennusten ajoitus on huomattavasti joustavampaa kuin nuorissa metsissä. Kolmannessa harvennuksessa tähdätään kohta koit tavaan päätehakkuuseen ja optimoidaan metsän viime vaiheen kasvua. Kolmas harvennuskerta ei ole toimena välttämätön, vaan sen hyötyjä pitää arvi oida tapauskohtaisesti. Etenkin männiköissä monesti päädytään kol manteen harvennukseen. Männikkö kasvaa kuusik koa hitaammin, ja parhaille tukkirungoille kannat taa raivata lisää tilaa. Toisaalta näin varttuneessa metsässä poistettavat puut ovat nekin jo varsin arvokkaita. HARVENNUKSEN VAIKUTUKSIA metsien kasvuun seurataan Luonnonvarakeskuksen kokeilla ympäri Suomea. Osin näihin tutkimuksiin pohjaavat myös valtio-omisteisen metsänhoito-organisaation Tapion koordinoimat metsänhoidon suositukset harvennushakkuiden toteutukseen. Pääsääntöisesti tasaikäisen yhden puulajin met sikön kasvatus tunnetaan hyvin. Viime vuosina kuitenkin jatkuva kasvatus on lisännyt suosiota, ja lisäksi metsistä tehdään tietoisesti sekametsiä. Tut kimuksessa painottuvatkin nyt nämä uudet met sänhoitotavat. Täsmällistä tutkimustietoa sekamet sän optimaalisesta harvennussyklistä saa silti vielä odottaa, koska metsä kasvaa hitaasti ja viime
Harvennuksessa tehdään kasvutilaa
laadukkaille puuyksilöille.
29
Powered by FlippingBook