Metsä Groupin Viesti 4 - 2025

4/25

METSÄ GROUPIN VIESTI

TERMIT TUTUIKSI

Jatkuva kasvatus

M etsän kasvattaminen voidaan jakaa kahteen tapaan: jaksol liseen ja jatkuvaan kasvatuk seen. Jaksollinen tarkoittaa, että metsässä pääasiassa kasvaa keske nään saman ikäisiä ja -kokoisia puita, ja kun ne saavuttavat riittävän korkean läpimitan, puut kaadetaan. Tilalle istu tetaan, kylvetään tai annetaan syntyä luontaisesti uudet taimet. Jatkuva kas vatus (myös: jatkuvapeitteinen kasvatus, peitteinen kasvatus tai eri-ikäisrakentei nen metsänkasvatus) puolestaan tarkoit taa, että metsää ei uudisteta ja siellä kas vaa samaan aikaan eri ikäisiä ja -kokoisia puita. Säännöllisin välein osa puustosta hakataan pois, mutta pienet puut jäte tään kasvamaan. Viime vuosisadan alkupuolella ylei nen metsänhoitotapa oli niin sanottu harsinta, joka muistutti jatkuvaa kasva tusta mutta jossa ei kiinnitetty huomiota metsän uudistumiseen. Toisen maail mansodan jälkeen jaksollinen kasvatus vakiintui yleisimmäksi menetelmäksi, ja jatkuva kasvatus oli jopa lain nojalla kiel letty. Vuonna 2014 metsälakia muutet tiin, minkä jälkeen jatkuva kasvatus on ollut taas mahdollista. JATKUVASSA KASVATUKSESSA ei tehdä avohakkuuta. Metsänomistajan kulut saattavat myös jäädä pienemmiksi, koska jatkuvassa kasvatuksessa maata ei yleensä muokata eikä taimia istuteta. Metsän annetaan uudistua luontaisesti. Riskinä on, että uusia taimia ei synny tarpeeksi kasvavan puuston alle. Tästä syystä kannattaa selvittää, millaisilla kohteilla jatkuva kasvatusta voi harjoit taa. Reheville turvemaille se sopii, koska ne taimettuvat hyvin. Lisäksi veden pinta pysyy ilmasto- ja vesistöpäästöjen kan nalta hyvällä tasolla, koska haihduttavaa puustoa ei poisteta.

Parhaiten malli sopii kuuselle, joka on niin sanottu varjopuulaji. Se tarkoittaa, että kuusi menestyy myös alikasvoksena eli suurempien puiden varjossa. Mänty ja koivu, kuten useimmat Suomessa kas vavat puut, ovat valopuulajeja, ja niiden taimet tarvitsevat ympärilleen enemmän tilaa kuin kuusi. JATKUVASSA KASVATUKSESSA metsän omistaja voi saada metsästään hakkuu tuloja useammin tai ainakin tasaisem min kuin jaksollisessa kasvatuksessa. Jatkuvassa kasvatuksessa puustoa pyri tään poistamaan 10–20 vuoden välein. Jaksollisessa kasvatuksessa puuston kiertoaika saattaa olla 80 vuotta, ja kas vatuksen aikana voidaan tehdä 1–3 har vennushakkuuta. Toisaalta jatkuvassa kasvatuksessa korjuukustannukset nousevat korkeam miksi, koska korjattava puumäärä jää pie nemmäksi. Usein toistuvat korjuut lisää vät puustovaurioiden riskiä. Ylipäänsä on olemassa vaara, että jäljelle jäävät puut vaurioituvat korjuun yhteydessä. Jatkuvassa kasvatuksessa myös mene tetään taimien jalostuksen tuoma hyöty. TALOUSMETSIEN LUONNONHOITO, kuten säästöpuiden jättäminen, koskee sekä jatkuvaa että jaksollista kasvatusta. Jatkuva kasvatus ei automaattisesti ole luonnon monimuotoisuuden kannalta paras vaihtoehto, koska metsässä ei kasva vanhoja puita sen enempää kuin jaksollisessa kasvatuksessa, ellei niitä sinne erityisesti jätetä. Jatkuvan kasvatuksen hakkuita ei pidä sekoittaa harvennushakkuisiin. Harvennukset kuuluvat jaksolliseen kas vatukseen, ja niissä poistetaan pienimpiä puita, toisin kuin jatkuvan kasvatuksen hakkuissa, jossa poistetaan pääasiassa suurimpia puita.