METSÄT
Taimikonhoidossa tehdään puille kasvutilaa Oma metsäasiantuntijasi kertoo, milloin taimikonhoito on sinun metsässäsi ajankohtainen.
Taimikon harvennus tehdään, kun taimikko on 10–15-vuotias.
Nuoren metsän hoito kannattaa tehdä, jos taimikonhoito on jäänyt tekemättä ajallaan ja metsä kasvanut ylitiheänä 9–17 metrin pituuteen.
Varhaisperkaus on ajankohtainen 4–8 vuotta istutuksen jälkeen, kun kasvatettavat männyn- tai kuusentaimet ovat noin metrin mittaisia.
Sekapuustoa kannattaa suosia.
Metsä Group muuttaa taimikonhoito-ohjeitaan. Keskeisin muutos on, että jatkossa tähdätään sekapuustoiseen metsään jo varhaisessa vaiheessa. Sekametsä tehdään taimikonhoidolla
TEKSTI ILKKA LUUKKONEN
S ekapuustoisuus saakka, sanoo Metsä Groupin metsänhoitopäällikkö Tiina Laine . ”Kyse ei lopulta ole isoista muutoksista, eikä mitään radi- kaalia tapahdu. Tällä muutoksella vastataan ajan henkeen, johon ei kuulu, että kaikki raivataan pois. Muutos on myös metsänhoidon suosituksien mukainen.” Muutos tehdään, koska seka- metsät ovat muuttuvassa ilmas- tossa kestävämpiä ja monimuo- toisempia kuin yhden puulajin metsät. Lehtipuusekoitus vahvis- taa luonnon monimuotoisuutta otetaan jatkossa huo- mioon jo taimikon varhaisperkauksesta ja monipuolinen puusto kes- tää yleensä paremmin erilaisia tuhoja, Laine sanoo. ”Jos taimikonhoitovaiheessa raivataan kaikki lehtipuu pois, niitä on vaikea saada kasvuun mukaan enää myöhemminkään.” Taimikon varhaisperkauk- sessa, jolloin taimikko on noin
Toisinaan metsänomistajat arvelevat tämän kertovan siitä, että osa taimikosta on jäänyt hoitamatta. Laine korostaa, että näin ei ole, vaan suojatiheikkö- jen jättäminen kuuluu nykyisiin metsänhoito-ohjeisiin. Suojatiheiköllä tarkoitetaan pientä, hoitamatonta puuryh- mää, jonka tarkoitus on tarjota suojaa ja ravintoa linnuille ja nisäkkäille. Suojatiheikön koko on noin aarin, ja niitä tehdään yksi jokaista alkavaa kolmea hehtaaria kohti. Juurikäävän leviämisriski otetaan lisäksi aiempaa tarkem- min huomioon taimikonhoidon ajoituksessa, Laine toteaa. Jos riskialueilla raivauksessa pois- tetaan merkittävästi havupuuta, jonka läpimitta on yli kolme senttiä, työt pyritään tekemään kylmällä kaudella, jolloin juuri kääpä ei leviä. Tämä koskee etenkin kylvömänniköiden taimikonharvennusta.
metrin pituista, poistetaan vesasyntyiset lehtipuut ja kaikki havupuita selvästi pitemmät lehtipuut. Rauduskoivuja sääste- tään harvakseltaan, kunhan ne ovat siemensyntyisiä ja enintään havupuiden pituisia. Raudus- koivujen etäisyys kasvatettaviin puihin on ohjeiden mukaan vähintään metrin. Isoihin aukkopaikkoihin jätetään myös muita lehtipuulajeja. Tavoitteena on, että taimikonhoidon jälkeen on jäljellä yhtä monta puulajia kuin ennen sitä. ”Taimikkoon jätetään jo per- kausvaiheessa erityisesti siemen- syntyisiä rauduskoivuja. Niistä saa laadukasta vaneria tulevai- suudessa”, Laine sanoo. Taimikonharvennuksessa tavoitteena on karummilla kasvupaikoilla mäntyvaltainen metsä. Mustikkatyypin tai sitä rehevämpien alueiden kasvu- paikoilla on tavoitteena havu- puu- tai rauduskoivuvaltainen metsä. Jos päädytään tavoittele- maan havupuuvaltaista metsää,
lehtipuusekoitusta jätetään uusien ohjeiden mukaan noin 10 prosenttia. Lukema on edel- leen pienempi kuin sekametsän yleisesti käytetty määritelmä, jonka mukaan sekametsässä on valtapuulajin lisäksi vähintään 25 prosenttia muita puulajeja, Laine huomauttaa. ”Lievä lehtipuusekoitus ei alenna puuston kasvua, mutta lisää luonnon monimuotoi- suutta ja tuo vaihtelua maise- maan”, Laine toteaa. Jos alikasvos ei haittaa kasva- tettavaa puustoa, kaikkea ei ole tarpeen raivata taimikon har- vennuksessa pois, hän sanoo. Tällä tavalla vältetään myös tur- haa työtä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita siirtymistä reikäperkaukseen, jossa poistetaan taimen ympä- riltä haittaavaa kasvillisuutta vain metrin etäisyydeltä, hän sanoo. Suojatiheikköjä jätetään jatkossakin sekä taimikonhoi- dossa että ennakkoraivauksessa.
”Juurikääpä leviää pieniinkin
kantoihin”, hän sanoo.
36 | metsä groupin viesti
Powered by FlippingBook