3/26
METSÄ GROUPIN VIESTI
Alkukesästä saisi saapas kastua
H elsingin yliopiston suometsätieteen professori Annamari Laurén pitää Lukessa Aino Korrensalon johdolla tehtyä tut- kimusta hyvin toteutettuna. Looginen on Laurénin mukaan myös johtopäätös, että avohakkuut eivät turvemailla kiih- dytä turpeen hajoamista, koska hakkuiden jälkeen pohjaveden pinta nousee eikä pohjaveden alapuolella turve juurikaan hajoa. ”Tutkimus osoittaa sen, mikä systeemisestä näkökulmasta on ilmeistä. Se on myös linjassa tutkimusten kanssa, joissa isommissa aineistoissa on seurattu maan hiilitasetta hakkuun jälkeen. Ei niis- säkään aineistoissa turvemaat erotu merkittävästi kivennäismaista. Kummassakin maatyypissä hakkuiden jälkeinen maan kohonnut hii- lipäästö on seurausta siitä, että hakkuutähteet ja maassa oleva tuore karike hajoavat”, Laurén sanoo. Hän toivoo, että tämä uusi tutkimus valaa öljyä laineille pelkoi- hin, jotka liittyvät puunkorjuuseen turvemailla. Ajatus siitä, että avo- hakkuut kiihdyttäisivät turpeen hajoamista, ovat kummunneet enemmänkin avohakkuiden vastustamisesta yleisesti kuin ilmiöiden ymmärryksestä tai aineistoista erityisesti. LAURÉN ITSE PITÄÄ suometsissä parhaana metsänhoitona tasaikäistä kasvatusta eli avohakkuusykliä: hakkuiden jälkeen maa muokataan ja sinne istutetaan jalostettuja taimia. ”Näin metsämaa pysyy tuottavana ja palautuu hakkuiden jäl- keen nopeiten hiilinieluksi. Tulos on jalostetuilla taimilla luotettava, ja istuttamalla kasvutilaresurssi saadaan hyvin käyttöön.” Jatkuva kasvatus toimii Laurenin mukaan, jos metsässä on val- miiksi monen kokoista puuta. Silloin jatkuva kasvatus voi tuottaa taloudellisesti yhtä hyvän tuloksen kuin avohakkuusyklikin. Tosin puun tuotos on jatkuvassa kasvatuksessa matalampi. ”Yleisesti ottaen taloudellinen tulos ja ympäristötavoitteet kulke- vat käsi kädessä. Kun metsä kasvaa tehokkaasti, niin hiiltäkin sitou- tuu parhaiten. Kun kasvava puu parhaiten hyödyntää maaperän ravinteet, ravinteita ajautuu vähiten vesistöihin.” Kesät ovat ilmastonmuutoksen vuoksi yhä kuumempia, joten suometsissä pitäisi Laurénin mukaan vähentää kuivausintensiteet- tiä nykyisestä. Tämä tarkoittaa ojien syvyyden vähentämistä tai nii- den vedenkorkeuden aktiivista säätöä. Ainakaan ojia ei useimmiten pitäisi asiasta tehden raivata puhtaiksi. ”Suometsissä saa alkukesästä saapas kastua, jotta loppukesällä pohjavesi ei painu liian alas. Alimmillaankin pohjaveden olisi hyvä olla 25–30 sentin syvyydessä. Tämä pohjaveden pinta pitää turpeen hajoamisen aisoissa, mutta myös puut tarvitsevat vettä, jotta kasva- vat kunnolla.” Professori kannattaa suometsissä avohakkuusykliä, kunhan kuivausintensiteettiä hillittäisiin nykytasolta.
Annamari Laurén.
monesta kohtaa ja mittauksia jatkettiin vähintään vuoden verran. Niin sanotussa trenching-menetelmässä mit- tauspiste oli ympäröity juuriestekankaalla ja tuo- reen karikkeen ja sammalkerroksen alle oli asetettu verkko, joka pystyttiin nostamaan ylös. Näin turpeen pinnalle voitiin laittaa pariksi minuutiksi mittaus- kammio, jonka sisältä mitattiin hiilidioksidivuota. Se kertoi hajotuksesta maaperässä. Lisäksi mitattiin lämpötilaa ja pohjaveden pinnan tasoa. ”Tämä on maailmanlaajuisesti isoin kokeelli- nen tutkimus, mitä on tähän mennessä tehty hak- kuiden vaikutuksesta turpeen hajoamiseen. Siinä nähdään systemaattinen vedenpinnan muutos ja saadaan kiinni suuruusluokka turpeen hajoamisen vähenemisessä.” Lisää tietoa asiasta tulee lähiaikoina. Korren- salon mukaan Lukessa tutkitaan parhaillaan hak- kuiden vaikutuksia suometsän metaanipäästöihin eli pääasiassa pohjaveden pinnan alla tapahtuvaan hajoamiseen.
Turpeen hajoaminen on kuin musiikin borduna-ääni.
21
Powered by FlippingBook